Kohta on joulukuun ensimmäinen viikko ohi ja nopeasti joulukuu taas tulikin. Odotan jo kovasti jouluaattoa ja että pääsen edes jokuseksi päiväksi kotikotiin. Ensi viikolla kaikki syyslukukauden luennot yliopistolla ovat kohdallani ohitse, mutta sitten pitää vielä kirjoitella loppuesseitä ja kandia. Eilen kuitenkin aloin viritellä itseäni joulun tunnelmaan. Kuuntelin Jipun joululauluja, joista yhdestä on tämän postauksen otsikkokin napattu. Siivosin asuntoni putipuhtaaksi, laitoin jouluvalot palamaan, sytytin kynttilöitä ja rentouduin. Kotiini tuli rauhaisa tunnelma <3
Olen pohtinut, jos ryhtyisin tutustumaan meditoimisen saloihin. Viime viikot ovat olleet yhtä hullunmyllyä, koska tekemistä on ollut valtavasti. Olen oppinut aikatauluttamaan tekemisiäni paremmin, mikä vähentää stressiä. Mutta tulevaisuuttakin ajatellen olisi hyvä löytää toimivia keinoja kuunnella itseään paremmin ja oppia hiljentymään itsensä äärelle. En ole koskaan ajatellut meditointia vakavissani, koska se on tuntunut huuhaalta, mutta nyt olen lukenut siitä enemmän ja tullut siihen tulokseen, että miksi en kokeilisi. Olen niin tekemisen ihminen, että olen ajatellut, pystyisinkö istumaan aloillani ja yrittämään työstää mieltäni. Mutta luulenpa, että se on juuri sitä, mitä nyt tarvitsen elämääni.
Koen myös, että se voisi auttaa vahvistamaan mieltäni. Koko ajan paremmin ymmärrän, kuinka vahvuus tulee sisältä. Mitä tyynempi on mieli, sitä vähemmän elämä keinuttaa hukuttavasti. Välillä on hetkiä, jolloin tuntuu, että asiat heittelehtivät kuin pahakin maanjäristys olisi rantautunut pään sisään. Haluan oppia paremmin hallitsemaan mieltäni, jotta pystyn myös torjumaan enemmän negatiivisuutta elämästäni. On ihan turhaa tuhlata päiviään murehtimiseen ja mielialan tulehduttamiseen. Täällä on niin paljon hyvääkin!
Olen myös löytänyt taas liikunnan ilon, joka hetkeksi jäi kiireen jalkoihin. Päivät olivat yhtä juoksemista, enkä juuri jaksanut jättää tilaa treeneille, koska kalenteri oli muutenkin piukassa, Vähitellen kuitenkin huomasin, kuinka se alkoi kiristää mieltäni, koska olen aina harrastanut liikuntaa säännöllisesti. Päätin, että on aika satsata hyvinvointiini kunnolla, koska muuten muutkin asiat alkavat kärsiä. Olen käynyt Campussportin tunneilla, lähinnä spinningeissä ja HIITeissä ja ostin salikortin samalle salille, jolla kävin kesälläkin. On ollut paljon parempi fiilis tehdä muitakin asioita, kun olen raivannut aikaa myös treenaamiselle. Siitä saa hyvää energiaa!
Eilen koin vahvaa kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä hyvää elämässäni on tapahtunut. Välillä ihan havahtuu huomaamaan, kuinka hyvin monet asiat ovat. Ja eilinen kiitollisuuden tunteeni johtui erityisesti yhdestä seikasta: vaikka jotkut asiat voisivat olla paremmin, tunsin silti tyytyväisyyttä elämääni kohtaan. On ehkä yleistä nykyajan kaikki-mulle-heti-jumalauta-maailmassa, ettei osata tyytyä mihinkään, eikä nähdä tarpeeksi arvokkaina jo niitä asioita, joita elämässään on. Olen itsekin levoton sielu ja aina suunnittelen, mitä seuraavaksi voi tapahtua (niin hyvässä kuin pahassa), mutta haluan myös siinä kehittää itseäni, että osaan olla onnellinen juuri tässä hetkessä. Se on niin pirun paljon helpommin sanottu kuin tehty, mutta se mikä on vaikeaa, ei silti useinkaan ole mahdotonta. Uskon, että meditointi ja sen kaltaiset harjoitukset tulevat auttamaan tässäkin asiassa.
Loppuun haluan jakaa vielä yhden ajatuksen, joka on myllertänyt päässäni viime aikoina: vaikka välillä tuntuu, että on joutunut kohtaamaan elämässään vähän liikaa kaikennäköistä paskaa, niin ehkä sillä kaikella on tarkoituksensa. Niinä hetkinä, kun koen tyytyväisyyttä siitä, millaiseksi ihmiseksi olen matkan varrella tullut ja mitä tähän asti saanut tehdä, olen kiitollinen siitä, että matkani on ollut juuri tällainen. Mietin tällaisia asioita, kuin ujous, syvä epävarmuus itsestään ja epäluottamus ihmisiä kohtaan. Olen ihan satavarma ja äärimmäisen vakuuttunut siitä, että jonain päivänä nuo ovat kohdallani historiaa. Eivät ehkä täysin, mutta olen oppinut paljon ja uskon esimerkiksi ujouden antaneen minulle paljon ymmärrystä erilaisia ihmisiä kohtaan. Ja ennen kaikkea odotan, kuinka paljon ihmisenä saan vielä kehittyä ja kuinka unelmat taipuvat todellisuudeksi.
Rauhaisaa joulun lähestymistä kaikille!
- Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti