"Voit uskoa itseesi ja olla silti aivan paska"

Usein sanotaan, suorastaan toitotetaan, että mikä tahansa on mahdollista, kunhan uskoo itseensä ja tekee kovasti töitä. Niin olen minäkin sanonut. Ja niin ajattelen. Tänään kuitenkin sen sijaan, että olisin ahkerasti puurtanut kandini parissa tai skriivaillut esseitä, olen katsonut Arman Live -ohjelmaa. Yhdessä jaksossa mainittiin Paperi T:n joskus sanoneen, että "voit uskoa itseesi, mutta olla silti aivan paska". Ihanasti sanottu! Kannustavasti!

Olen oikeasti sitä mieltä, että se on hyvin sanottu. Se antaa vapauden yrittää, uskalluksen yrittää. Jos asettaa itselleen liikaa paineita, voi jo se johtaa epäonnistumiseen. Huomaan aina välillä, että esimerkiksi silloin, kun minulle kasaantuu monia tärkeitä asioita lyhyellä aikavälillä tehtäväksi (kuten opiskelujuttuja, toimittaja-juttuja, treenisuunnitelmia) lamaannun, enkä osaa tehdä oikein mitään. Muuta kuin katsoa neljä Arman Live -jaksoa putkeen. Tulee sellainen olo, että ei se aika kuitenkaan riitä, ainakaan niin, että asiat saisi perfektionistisesti hoidettua, niin turha kai aloittaakaan. WRONG!

Kun päättää uskaltaa ja uskoa, on sallittua olla vaikka sitten aivan paska, kunhan nimenomaan on antanut kaikkensa. Epäonnistuminen harmittaa aina, mutta eniten silloin, kun se johtuu siitä, ettei edes yrittänyt. Ihailen heitä, jotka suurella itseluottamuksella varustettuina singahtavat päin päämääriään ja vaikka tömähtäisivät pläsilleen, jatkavat silti. Silloin pysyy koko ajan vauhdissa, jossa lamaannus ei todellakaan pysy mukana!

En vielä tänä aamuna tiennyt, kuinka paskuudella voi olla myös positiivinen pohjavire. Onneksi elämä opettaa. Paperi T opettaa, ja Arman Live opettaa. Paskuuden teema alkoi elämässäni eilen, kun ajauduin totaaliseen ahdinkoon kandini kanssa. Minun pitäisi nyt kahdessa viikossa saada kandini raakaversio valmiiksi. Okei, viikkoja oli kolme, mutta yhden käytin katsomalla Ensitreffit alttarilla -jaksoja. Eilen valitin/myönsin/tuskastelin saamattomuuttani ystävälleni, joka vastasi näin:"Aloita siitä, mikä tuntuu parhaalta ja kiinnostavimmalta ja siirry paskuuteen." Ehdotusta noudatettu, vaikka yön pimeinä tunteina synkistelin sitä, että miten voin siirtyä paskuuteen, kun olen jo siellä. Jotenkin minulla on kuitenkin tunne, että vaikka tästä voidaan mennä korkeammalle ylös, niin myös alhaalla on vielä tilaa. 

Toisinaan elämä on ristiriitaa sen välillä, että onnistuuko vaiko ei. Ollako hiton hyvä vai äärettömän surkea. Niiden välillähän ei ole mitään! Kaikki luottamus, usko ja voima on aina kaivettava jostain oman mielen syövereistä, mutta on ihanaa, jos saa tukea ulkopuolelta. Toisten kannustaminen on elämän suola ja sokeri, koska yhdessä on kiva onnistua tai olla aivan paskoja. Pyhitän tämän viikon siihen, että yritän kaikkeni onnistuakseni niissä, missä minulla ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa. Tsemppiä kaikille, jotka painiskelevat paineiden alaisina! You can do it! Minua jotenkin lohduttaa se, että vaikka olisikin aivan paska, mutta silti uskoo itseensä, on oikeasti äärettömän onnellinen, ehkä jopa huoleton.

- Nora