Älä tee kandia näin

Tähän alkuun pitkä, helpottunut huokaus. Olen nyt saanut kandidaatin tutkintoa varten tehdyn kandi-tutkimuksen täysin valmiiksi. Kandini meni plagiaatintunnistuksesta läpi, kypsyyskokeeni hyväksyttiin ja arvosana on tullut. Olen niin helpottunut, että se prosessi on nyt ohi. Vielä on muutamia mediatutkimuksen kursseja jäljellä, jotta saan kandin paperit käteen, mutta pahin työ on jo takana. Tai suurin, jos asian haluaa nähdä vähän valoisammin. Välillä tuntuu oudolta ajatella, että asia, jota on jo ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien jossain määrin stressannut, on nyt kunniakkaasti ohi. Lopputuloksen puolesta ainakin kunniakkaasti, mutta työtavat olisivat voineet olla hieman...järjestelmällisemmät.

Olen alusta lähtien tiennyt, etten ole tutkija-ihminen. En ole kertaakaan kokenut paloa tutkimustyötä kohtaan, vaikka arvostankin tutkijoita. Tuntuu kuin siihen ammattiin synnyttäisiin samalla tavalla kuin esimerkiksi lääkäreiksi. Tutkijoilla on jokin sisäänrakennettu teoreettisesti latautunut kiinnostus ja uteliaisuus maailmaa kohtaan. Olen utelias muilla tavoin. Ajatus tutkimustyöstä saa minut tällä hetkellä lähinnä uneliaaksi. Tein kandini juuri niillä tavoilla, joilla etukäteen pelkäsinkin. Se oli yhtä kaaosta. Mutta lopputulos oli se, mihin pyrinkin - valmiiksi koko hässäkkä tuli, ja vieläpä ajallaan.

Mediatutkimuksessa kandia tehdään puoli vuotta. Näin jälkikäteen, kun olen miettinyt, kuinka monta päivää käytin kandin tekemiseen, jää lukumäärä alle 30:een. Helppoa prosessissa oli se, että keksin aiheeni viikkoa ennen kandiseminaarin alkamista, eikä uskoni aiheeni suhteen horjunut kertaakaan. Se oli kuin minulle luotu ja olen siitä edelleen ylpeä. Vaikeinta, suoraan sanottuna helvetillisintä ja stressaavinta oli löytää oikeat lähdemateriaalit. Ne antavat niin suuren pohjan ja suunnan kandille, että niihin oli todella panostettava. Luin monia teoksia turhaan, mutta onneksi lopulta löysin kultakimpaleet lähdeteoksiksi. Toinen suuri haaste oli luoda rakenne kandille. Opponoinnin jälkeen muutin kandini rakennetta täysin ja poistin 1/3 tutkimusmateriaalista, koska muuten kandiini olisi tullut ehkä 50 sivua.

Pelkäsin aluksi, että en millään saa tekstiä riittävästi suollettua tutkimukseeni, mutta se osoittautui turhaksi huoleksi. Minulla oli muutama intensiivinen viikonloppu, jolloin tein kandia aamusta iltaan. Niiden välissä pidin monen viikon taukoja, koska intensiiviset kandi-viikonloput johtivat poikkeuksetta hermoromahduksiin. Ja enemmän sääntönä kuin poikkeuksena on, että opponoinnin jälkeen kandeihin ei kajota vähintään kuukauteen. Näin tein itse ja niin taisivat myös kaikki meidän kandisemmalaiset tehdä :D Onhan se täysin välttämätöntä saada etäisyyttä kandiin, että sitä pystyy itsekin tarkastelemaan objektiivisemmin! Suosittelen. Se saattaa aiheuttaa ylimääräistä paniikkia ja stressiä, mutta vaikeimmanhan kautta tänne on tultu elämään.

Opponointi jännitti minua enemmän kuin olin ajatellut. Oli pelottavaa opponoida toisen kandia, koska olin itsekin niin epävarma siitä, miten huippu-kandeja oikein tehdään ja mikä on oikeasti huomionarvoista. Ettei viilaa liikaa pilkkuja, mutta kuitenkin tuo kaiken olennaisen esiin. Oli pelottavampaa opponoida kuin olla opponoitavana. Yllätyin kuitenkin siitä, kuinka hermostunut olin myös ennen kandini opponointia. Olinhan toisena yliopistovuotenani tottunut saamaan palautetta luovan kirjoittamisen opinnoissani. Pelkäsin kandini olevan aivan järkyttävää p#####, enkä tiennyt, mitä olisin tehnyt, jos koko kandi-ideani olisi osoittautunut huonoksi. Sain kuitenkin hyvää ja rakentavaa palautetta, jonka avulla pystyin tekemään hyviä päätöksiä.

En opponoinnin jälkeen pyytänyt keneltäkään apua kandini kanssa, muuta kuin sen valmistuttua pyysin rakasta äitiäni oikolukemaan sen ja sanomaan mielipiteitä, jos niitä herää. Mutta en kysynyt kandisemman vetäjältä, olivatko uudistukset ja muokkaukset hyviä, vaiko turhia. Ennen arvosanan saamista mietin monta kertaa, heittäydyinkö liian itsenäiseksi, vaikka tunsin jatkuvaa epävarmuutta akateemisen tutkimuksen tekemisestä. Tein kandin ehkä vähän liikaa "nyt se vaan nopsaan pois alta" -mentaliteetilla. Mutta ilmeisesti siitä ei kuitenkaan ollut suurempaa haittaa, sillä tässä kohtaa lopputulos oli se kaikista tärkein ja odotetuin, vaikka aina pitäisi myös nauttia matkasta. Tämä oli kuitenkin matka, jolle en ostaisi lippuja uudestaan, mutta ehkä gradu tulevaisuudessa aiheuttaa sen, että matkalaukut täynnä "apuaaaah"-fiiliksiä on jossain kohtaa jälleen lähdettävä reissuun.

Koen kuitenkin oppineeni kandia tehdessä tutkimuksen tekoon liittyviä asioita, joista on varmasti hyötyä myöhemmin. Olen muutenkin aina ollut opiskelijana sellainen, etten ihan hirveästi jää tehtäviä hinkkaamaan. Se toimii minulla, vaikka varmasti aiheuttaakin välillä ehkä turhaa stressiä. Loppuun vielä mainitsen kandini arvosanan, koska itseäni ehkä ärsyttäisi lukea tällaista postausta kuulematta sitä. Sain nelosen. Olivat siis työtavat mitkä tahansa, pääasia, että ne ovat itselleen sopivat. Olen iloinen, että saan huojennuksen lisäksi olla myös kiitollinen suorituksestani. Kaikesta huolimatta tämä meni oikeastaan juuri niin kuin piti.

- Nora