On tärkeää uskaltaa vastaanottaa kaikenlaiset tunteet. Myös negatiiviset ja raskaat, sillä eivät ne tahdo meille pahaa. Miten osaisimme muuttaa elämämme suuntaa, jos emme tuntisi epätyytyväisyyttä? Miten osaisimme tehdä surutyötä menettäessämme jotain tärkeää, jos emme päästäisi surua rantautumaan sieluumme? Jossain vaiheessa tulevat aallot, jotka vievät surun pois. Miltä elämä tuntuisi ilman sykähdyttäviä onnentuntemuksia, jos emme osaisi nauraa pohjattomasti? Tunteminen on yhtä vääjämätöntä kuin tulevaisuus, mutta samalle se asettaa meidät alttiiksi sairastumaan, jos kierrokset käyvät liian kovilla.
Aloitin muutama viikko sitten Kriisikeskuksen Löydä oma tarinasi -ryhmässä, koska tunsin, että tarvitsen vertaistukea oman suunnan löytämisessä. En koe olevani hukassa sen suhteen, etteikö minulla olisi suuntia, joihin suunnistaa, mutta välillä tuntuu, että niitä on liikaa. Tavoitteeni on löytää balanssia minua kiinnostavien asioiden välille. Olen myös sen verran pitkään käännellyt ja väännellyt elämääni tässä vuosien aikana, että tunnen olevani kykeneväinen antamaan vertaistukea. Tänään oli neljäs kerta ja on ollut mahtavaa huomata, kuinka ryhmä hioutuu. Olemme päässeet todella syvällisiin asioihin ja etenkin tämänkertainen tapaaminen herätti minut ajattelemaan tunteiden lähelle päästämisen tärkeyttä.
Masennus on siinä mielessä terveen ihmisen merkki, että kuormituksen käydessä liian suureksi, on ymmärrettävää sairastua. Se on paitsi aivokemiallinen häiriö, myös mielen keino reagoida asioihin, jotta huomaisimme tehdä niille jotakin. Joskus tarvitsemme todella painavan taakan harteillemme ymmärtääksemme, kuinka kevyeksi olonsa oikein voikaan tuntea. On tervettä voida huonosti, kun elämä kolhii kohtuuttomasti. On kuitenkin tärkeää huomata varoitusmerkit ja suhtautua niihin vakavasti. Taakan ei ole tarkoitus ruhjoa meitä maan tasalle, vaan opettaa jotakin äärettömän tärkeää. Opettaa meidät selviytymään.
En vaihtaisi pois mitään vaikeita kokemuksiani. Niiden kautta ymmärrän elämää paremmin, ja ennen kaikkea arvostan hyviä päiviä ja hetkiä enemmän kuin osaan edes sanoin kuvailla. En tiedä mitään parempaa, kuin hymyillä ilman syytä. Parasta on tehdä niin kassajonossa tai bussipysäkillä ja nähdä ihmisten ajattelevan "kuka tuo hullu on". Ihan parasta. Haluaisin kirjoittaa, etten pelkää niitä päiviä, kun onnellisuuden tilalle hivuttautuu alakulo, mutta en halua valehdella. Huomasin tänään Löydä oma tarinasi -ryhmässä, etten edelleenkään uskalla nauttia onnellisuudesta täysin siemauksin, sillä olen liian tietoinen siitä, ettei tie koskaan kulje suoraan. Tänään se on kuitenkin ollut mukavasti mutkainen, haastanut sopivasti, joten tässä hetkessä on hyvä olla.
Ja lopuksi vielä korostan sitä, että jokainen kokee masennuksen eri tavalla. Jokaisella masennuksen kokeneella tai kokevalla on oma tarinansa, mitä, miksi ja miten kaikki tapahtui tai tapahtuu. Omat masennukseni ovat aina liittyneet tietynlaisiin vaikeisiin elämäntilanteisiin, joiden voin jälkeen päin nähdä olleen avunhuutoja itselleni, jotta olen ottanut ongelmani tosissani. Jokaisen kokemukset, liittyivät ne oikeastaan mihin tahansa, kumpuavat yksilöllisistä lähtökohdista, ja siten jokainen itse on paras omien kokemustensa tulkitsija.
- Nora
Kirjoituksesi on mielestäni todella hyvä, sillä olen kanssasi samaa mieltä siitä, että msentumeinen on tervettä. Tarkoitan tällä juuri sitä, että se on eräänlainen aivojen puolustusmekanismi silloin, kun ihminen on kestänyt tarpeeksi paljon negatiivisia asoita ja ei osaa/ kykene enää itsenäisesti niitä ongemlia ratkomaan. Silloin ihminen sairastuu masennukseen. Ja samalla sisältä päin ikäänkuin tulee tieto siitä, että nyt on saatava ulkopuolisen apua.
VastaaPoistaMasennus ei ole heikkoiden merkki vaan se on merkki siitä, että ihminen on koittanut selviytyä ja taistellut riittävän kauan omin avuin ja alkaa voimat siihen pikku hiljaa hiipumaan. Omakohtaisia kokemuksia masennuksesta ja siihen päälle paniikkihäiriö ja ahdistuneisuus... ei ollut helppoa todeta, että nyt tarvitaan ulkopuolisten apua.Nämä kaikki yhdessä ovat kasvattaneet minua paljon ja olen nyt vahvempi ihminen kuin koskaan enne. Silti minulla on vaara sairastua näihin kaikkiin uudelleen, mutta nyt osaan jo hakea heti apua kun ensimmäiset oireet alkavat ilmaantua. Reilu kuukausi sitten minulta vähennettii lääkitystä ja vaihdettiin se kevyempään, se toimii nyt loistavasti kohdallani, sekä rakkaus liikuntaan antaa sisäistä voimaa ja rayhoittaa mukavasti mieltä. Olen aina ollut enemmän syvällisesti pohtiva ihminen ja rakastan edeleen keskusteluja syällisistä asoita ja elämän filosofiasta. Niistä en voi koskaan puhua liikaa..
Rakkaudella, Päivi .
Kiitos Päivi kommentistasi <3 Oot huikea nainen <3 Usein ihmiset ajattelevat, että on heikoutta pyytää apua. Että silloin ikään kuin luovuttaa. Mutta asia on juuri päinvastoin. On mieletöntä vahvuutta nähdä asiat todellisessa valossa ja ryhtyä purkamaan niitä, ja helpompaa se on varmasti ammattilaisten kanssa. Mahtava kuulla, että liikunta on vienyt niin fyysistä kuin psyykkistä olotilaasi parempaan suuntaan! Sä oot täysin oikealla tiellä. Toivon sulle kaikkea hyvää ja että saat jatkossakin pidettyä kiinni asioista, jotka tuottavat elämääsi positiivista sisältöä <3 Kiitos, että jaoit kokemuksiasi <3
VastaaPoista