Niin se vain vuosi 2016 taittui vuodeksi 2017. Vielä se ei ole tuntunut itselleni mitenkään konkreettiselta ajan eteenpäin kulumiselta, sillä olen löhöillyt sohvalla ja syönyt suklaaöverit luvattoman monta kertaa viimeisen 1 1/5 viikon aikana. Kuuluisinpa ihmisiin, joilla jossain vaiheessa tulee sellainen no more -fiilis, mutta suklaan kohdalla se on mahdotonta. Toisaalta on tuntunut hyvältä olla välittämättä stressinomaisesti oikein mistään. Vielä viikko rentoilua, niin sitten taas jaksaa painaa. Mutta tällä viikolla jätän jo suklaaöverit vähemmälle. Ja koska aina on hyvä aloittaa huomenna, aloitan silloin.
Viikonloppuna kaikki somekanavat täyttyivät hyvän uuden vuoden toivotuksista. Vaikka itse en ollut kovin juhlatuulella, tuntui mukavalta nähdä, kuinka intoa täynnä monet olivat. Ja toivoa. Monet tekivät päivityksiä, joissa suurimmassa osassa mainittiin, että vuosi 2016 on ollut hyvä ja huono. Kuulostaa aivan elämältä. Monet toivottivat parempaa uutta vuotta. Miksi? Olemmeko ainaisen tyytymättömyyden vankeja, jotka havittelevat aina jotain parempaa?
Omakin viime vuoteni oli täynnä ylä-ja alamäkiä. En ole kiitollinen niistä kaikista alamäistä, mutta jotain nekin opettivat. Uskon, että viime vuoteen olisi voinut mahtua enemmän positiivisia juttuja. Ehkä se on se, johon itse pyrin tänä vuonna. En anna muiden ihmisten, tapahtumien ja asioiden niin helposti syöstää minua negatiivisuuteen ja epätoivoon. Tiedän, että minun on työstettävä minuuttani suuntaan, jossa en hetkahda niin pienistä. On eri asia sanoa, että kaikki on hyvin, kuin että asiat myös ovat hyvin. Pyrin rehelliseen onnellisuuteen, tai vähintäänkin tyytyväisyyteen.
Aion suunnata määrätietoisesti kohti unelmiani, kuten olen tähänkin asti tehnyt. Aion myös kannustaa muita pyrkimään parhaimpaansa. Pyrin omalta osaltani poistamaan sellaista individualistista minä minä minä -paskaa, jossa kaikki pyörii oman navan ympärillä ja toisten onnistuminen on itseltä pois. Liian usein ilmapiiri on nykyään sellainen. En voi sietää sellaista, koska kuka on koskaan menestynyt yksin elämässä? Haluan tavoittaa unelmani, mutta haluan myös muiden saavan kaiken hyvän, mitä he haluavat. Niin maailman pitäisi toimia. Meidän on kannustettava ja tuettava toisiamme.
Rakkautta. Haluan myös vuoteen 2017 enemmän aitoa rakkautta. Onko se niin vaikeaa? En tarkoita seksuaalisen energian jatkuvaa virtaa, vaan sellaista, että kun kysytään toisiltamme miten menee, niin kysytään sitä oikeasti ja ollaan kiinnostuneita siitä, mitä toinen vastaa. Uskon, että vuosi 2017 voi sillä tavoin ainakin olla parempi, että vihataan vähemmän ja ollaan suvaitsevaisempia. Enkä yhtään epäile, etteikö sellaista olisi realistista toivoa. Se saattaa vaatia meiltä jokaiselta yllättävän vähän, mutta merkitsee silti paljon.
Upeaa uutta vuotta 2017!
- Nora
Tosi hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaKiitos, kiva kuulla! :)
Poista