Minulla oli viime viikon keskiviikkona sellainen olo, ettei ollut mikään päivä. Olotilani ei sopinut mihinkään viikonpäivään kuvaavaan fiilikseen. Välillähän nimittäin tiistaina saattaa tanssijalkaa vipattaa tai lauantaina ikävä vallata kuin usein sunnuntaisin. En tiedä, miksi sunnuntaihin liittyy niin paljon haikeutta ja ikävää. Ehkä se on perua ajoilta, jolloin viikonlopun jälkeen oli palattava koulun penkille, eikä se juuri houkuttanut. Perheemme oli viettänyt aikaa yhdessä ja sitten kaikki taas palasivat kiireiseen arkeen. Ehkä toisinaan myös sekoitan haikeuden levollisuuteen, joka laskeutuu mieleen levänneen viikonlopun jälkeen. Niin tai näin, viime keskiviikkona oli ei-mikään päivä.
Uskon sen osittain johtuvan siitä, että viime viikon maanantai oli niin erilainen kuin maanantaini yleensä. Olin aamun töissä, mutta illalla vietimme mediatutkimuksen ainejärjestön Hurman hallituksen salmarikierroksen. Ei sitä kovin usein tule mentyä töiden jälkeen Alkon kautta kotiin, etenkään maanantaisin. Kierros oli oikein onnistunut ja hauska! Tulin yöllä kolmen jälkeen kotiin ja tunnollisena opiskelijana heräsin kymmeneltä ehtiäkseni palauttamaan esseen kahdeksitoista. Loppuviikon vietin siskoni luona Outokummussa ja sekin on ihan oma maailmansa. Se oli miniloma ja pieni irtiotto täällä pyörivästä arjesta. Oli ihanaa ja odotan, että siskoni tulee luokseni Turkuun <3
Tänään on tuntunut ihan maanantailta. On väsyttänyt, mutta toisaalta, arki on lähtenyt hyvin pyörimään pidennetyn viikonlopun jälkeen. On ihan mielettömän kiirettä opintojen ja ainejärjestöjuttujen vuoksi, mutta tulen oppimaan tästä kaikesta hirmuisesti! Ensi viikolla alamme myös suunnittelemaan syksyn kirjamessuja Muusan (kotimaisen kirjallisuuden ainejärjestö) kanssa ja sitä kyllä odotan jo kovasti. Päivät menevät nopsaan ja koko ajan tapahtuu paljon. Mutta onneksi enimmäkseen hyviä asioita, joita ajattelemalla nukahtaa hymy huulilla.
Onnistunutta viikkoa kaikille!
- Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti