Tuntuu eriskummallisen ihmeelliseltä ajatella, miten ihmiset löytävät toisensa niin monien joukosta. "Virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo" laulaa Haloo Helsinki! biisissään Vihaan kyllästynyt. On otettava riski toiseen tutustuessaan, sillä ihmisten luonteet ja tavat paljastuvat vähitellen. Tunteet voivatkin hiipua yllättäen tai sitten kasvaa arvaamattoman suuriksi. Koskaan ei etukäteen tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Se on vapauttavaa ja tekee avoimuudesta rakkauden löytämiseen rohkeampaa, mutta samalla se pelottaa ja epäilyttää.
Monet ystävistäni seurustelevat ja monilla menee suhteissaan hyvin. Heidän kauttaan olen huomannut, kuinka paljon hyvinvoiva parisuhde antaa onnellista sisältöä elämään, vaikka se vaatii myös työtä. Liian usein lähden omalta kohdaltani ajattelemaan, kuinka paljon parisuhde rajoittaa ja mitä kaikkea se veisi minulta pois. Lähestyn siis rakkauden mahdollisuutta varsin negatiivisesti, mihin olen nyt havahtunut.
Kaikkea ei voi saada. Parisuhteessa kompromissit ovat faktaa. Toisaalta tässä kohdassa usein unohdan, että kun todella rakastaa toista, haluaakin elää osittain myös toisen tavalla. On valmis luopumaan joistakin omista tavoistaan ja vastavuoroisesti toinen on avoin minun ehdotuksilleni. Pääasia on löytää jonkinlainen keskitie, jossa molemmilla on hyvä olla.
Ja vapaus. Olen kokenut parisuhteen olevan eräänlainen kahle, johon kuitenkin antaa itsensä kahlita. Jossain kuitenkin törmäsin ajatukseen, jossa hyvinvoivassa parisuhteessa on vapaa. Ei sillä tavoin, että voisi pettää ja juosta ympäriinsä tekemässä mitä tahansa, vaan että onnellisessa parisuhteessa ollaan vapaaehtoisesti, minkä vuoksi vapauden tunteminen on mahdollista ja suotavaa. Parisuhteen ei ole tarkoitus muuttaa kahta ihmistä yhdeksi, vaan tehdä kahdesta ihmisestä yhdessä mahdollisimman onnellisia. Vapautta voidaan tuntea yhdessä ja erikseen.
Puhuin eilen lounaalla ystävieni kanssa irrallisuuden tunteesta, joka välillä hajottaa hymyäni. Vaikka minulla on läheiset perhesuhteet, ihania ystäviä ja paljon tuttavia, toisinaan koen itseni jotenkin todella irralliseksi muista ihmisistä. Koen yksinäisyyttä ja kaipuuta, vaikka viihdyn paljon omissa oloissani. Olen miettinyt, olenko alkanut tuntemaan, että elämässäni olisi tilaa yhdelle todella läheiselle ihmissuhteelle. Välillä tämä ajatus törmää sen kanssa, että minulla on nyt lokakuulle asti paljon hommaa opinnoissa, kirjamessuissa ja muissa pikku projekteissa. Olisiko minulla aikaa parisuhteelle? Olen kysynyt tätä itseltäni monta kertaa ja vastannut yhä useammin, että jos sopivan oloinen ihminen sattuu kohdalle, otan asiasta selvää.
Syksyistä viikonloppua!
- Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti