Viime viikolla minulla olisi ollut hyvin aikaa viettää salilla, mutta miten kävi? Tein vain kaksi salitreeniä ja toinen niistäkin oli enemmän fiilistelyä, tai pitäisikö rehellisyyden nimissä sanoa peilailua. Sain uusia treenivaatteita viime viikolla, joten sen puolesta olisin myös voinut saada tsemppiä salille. Pinnallisuus tässä asiassa sallittakoon. Mutta aina ei vain jaksa mennä nostelemaan puntteja. Ihmeellistä kuinka motivaatio treenaamiseen on toisinaan ihan nollissa.
Viime perjantaina kun raahauduin salille noin viikon tauon jälkeen, mieleeni laskeutui rauha jo salin oven avatessa. Tiesin, että koska olin tullut sinne asti, tekisin treenin. Ja teinkin, polttavan jalkatreenin. Kaikki sen päivän negatiiviset fiilikset puristuivat mielestä hien myötä. Olin kiitollinen, että menin salille, koska siitä tuli todella hyvä olo. Niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Ajattelin, että lauantaina uudestaan.
No, lauantaina. Olin töissä ja sen jälkeen mieleni halaji kotiin herkkuja popsimaan ja runoja kirjoittelemaan. En millään jaksanut lähteä treenaamaan kotiin päästyäni. Minulla olisi ollut ojentaja+hauis -treeni, mutta mietin, että miksi pakotan itseni menemään, jos en halua. Pienenevätkö ne lihakset ihan nollatasoon, jos olen viikon ottanut rennommin? Annoin itselleni luvan jäädä herkuttelemaan ja rentoutumaan. On oikeastaan vain hyvä, että välillä on viikkoja, jolloin ottaa oikeasti rennommin.
Uskon, että kun olen nyt yli viikon ottanut rennommin, motivaatio treenaamiseen palaa itsestään. Jos olisin viime viikolla ruoskinut itseni vastentahtoisesti salille joka ilta, olisin ehkä nyt siinä pisteessä, etten treenaisi siellä kahteen viikkoon. Ehkä nyt vähän liioittelen, mutta ymmärrätte pointin? Joskus asioilla on tapana asettua uomiinsa kuuntelemalla itseään silloinkin, kun se ehdottaa laiskottelua. Enkä usko, että kroppani on kokenut jotakin mieletöntä rupsahdusta viikon rentoilusta. Päinvastoin, se on taas voimissaan.
Toisinaan motivaatio palaa niin kuin tällä kertaa, itsestään. Mutta välillä sitä voi kannustaa tulemaan esiin vaikkapa uusilla treenivaatteilla, kuuntelemalla musiikkia, joka saa adrenaliinin virtaamaan, katselemalla treenivideoita Youtubesta, miettimällä sitä huikeaa fiilistä, mikä treenin aikana ja etenkin sen jälkeen tulee. Mikä onkaan ihanampi tapa nauttia lämpöisestä kesäillasta kuin kulkea polte lihaksissa treenin jälkeen kotiin ja tuntea voittajafiilistä. Saattaa olla jopa kaikkivoipainen olo asiassa kuin asiassa, sellainen huojuvan onnellinen. Jo ajatus siitä saa pakkaamaan treenirepun. Sitten on enää askellettava ulos ovesta.
Ja myöskin se hyvä puoli treenaamattomuudessa oli, että sain kirjoiteltua runoja, joihin olen varsin tyytyväinen. Sain vietyä yhtä projektiani eteenpäin edes vähäsen. Tänään annan taas sille aikaani.
Iloista uutta viikkoa!
- Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti