Sitten kun on sen aika

Tänään kävellessäni kotiin kevyessä sateessa, mietin jos jossain, lähellä tai kaukana, joku käveli myös ja ajatteli samoin kuin minä sillä hetkellä: jonain päivänä askeleemme vielä kohtaavat. Tuli vahvasti sellainen tunne, että jossain on joku minua varten ja minä olen jotain varten. Välillä poen kriisiä siitä, että elelen sinkkuna, vaikka monet ystävistäni ovat pariutuneet ja siitä, että aika kuluu niin julmetun nopeasti. Havahduin kuitenkin huomaamaan, että juuri tällä hetkellä näin on hyvä.

En tiedä, onko elämäni rakkaus mies vai nainen. En tiedä, milloin vapaudentarpeeni vähenee niin, ettei se ole enää liian itsekästä parisuhteeseen. Tällä hetkellä urheilu, kirjoittaminen, ystävät, kohta jatkuvat opinnot, ihmiset yliopistolla, unelmat ja perhe tuovat elämääni kaiken sen sisällön, minkä vuoksi koen tyytyväisyyttä. Parisuhteessa ei saa joutua kahlituksi eikä kahlita, mutta vielä ajatus elämän jakamisesta niin tiiviisti jonkun kanssa, ahdistaa ja pelkään, että tekisin asiat väärin pelon vuoksi.

Olen nyt antanut itselleni rauhan elää näin niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. En etsi ketään. En painosta itseäni näkemään minua parisuhteessa, koska haluan nyt keskittyä asioihin, joiden tiedän tekevän minut onnelliseksi. Kuljen silmät ja sydän avoinna, mutta poistan paineen itseltäni. Sitten kun aika on oikea, askeleeni jonkun kanssa vielä kohtaavat.

Suo minun tulla
anna kyynelten juosta
kohta hengitän silmiis
ole valmiina vaan
anna viereesi tulla
nosta hukkuva suosta
suo mulle aikaa
niin voimaa mä saan

- Freeman, Olet mun kaikuluotain

- Nora