Olen kuullut sanottavan, että laulaminen on 80 prosenttisesti rohkeutta ja vain 20 prosenttisesti taitoa. Ihminen, joka uskoo itseensä ja uskaltaa nähdä itsensä menestyjän paikalla, tulee siellä olemaan. Mitä enemmän epäröi, sitä enemmän poikkeaa sävelestä. On kuitenkin tehtävä töitä, psyykattava itseään. Ja aina parempi, jos saa ulkopuolelta tukea.
Olen aiemmassa blogissani kirjoittanut jonkin verran siitä, kuinka olen sairastanut syömishäiriöitä. Valitettavasti viimeiset kuusi vuotta olen ollut tekemisissä anoreksian ja bulimian kanssa. Siinä on jo kuusi vuotta liikaa. Nyt olen päättänyt, etten halua enää olla elossa elämättä. On aika sanoa syömishäiriöille lopulliset hyvästit ja mennä oikeasti eteenpäin. Olen ennenkin yrittänyt, mutta en tarpeeksi. En ole tehnyt riittävän konkreettisia suunnitelmia paranemisen suhteen. Nyt aion onnistua.
Eilen illalla pyysin hyvää ystävääni auttamaan minua. Kolmen viikon kuluttua hän kysyy minulta, miten on mennyt. Haluan voida vastata, että olen lähtenyt kulkemaan oikeaan suuntaan. Olen kuitenkin realistinen, vastoinkäymisiä saattaa tulla. Mutta kuten ystäväni sanoi, vastoinkäymiset eivät tee onnistumisesta mahdotonta. Nyt on tärkeää olla realistinen ja yhtä aikaa sopivan armollinen sekä riittävän päättäväinen. Nyt aion onnistua.
On tärkeää ymmärtää omat motiivit niiden asioiden takana, miksi taistelee. Syömishäiriössä se on ehkä aika selkeä juttu? En halua viettää viimeisiä hetkiäni pönttöä halaten. Olen alkanut ymmärtää, että tässä voi käydä huonosti, enkä tunnista tätä enää elämäkseni. Haluan vihdoin uskaltaa nauttia elämästä täydellä potentiaalilla ja jättää energiaa unelmieni toteuttamiseen. Olen sen arvoinen. Minkä asian puolesta sinä taistelet, onnistut myös, kunhan uskot itseesi.
Aurinkoisia ajatuksia!
- Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti