Rakkaiden kanssa ei voi koskaan olla liikaa

Viime viikolla vietin vähän niin kuin lomaa, eli otin rennommin kuin moneen viikkoon. Syy oli se, että siskoni Suvi tuli Outokummusta, jossa hän opiskelee tanssijaksi, Turkuun luokseni. Minulla oli joka päivä vähän töitä, mutta yritin järjestellä aikatauluja niin, että ehdimme viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä.

Kävimme kuntosalilla treenaamassa, tapasimme isämme ja äitipuolemme, istuimme jokirannassa, kävimme elokuvissa katsomassa Suuri puhallus 2, vietimme iltaa isovanhempiemme luona, söimme hyvin ja juttelimme paljon. Otimme mahdollisimman rennosti, mikä tuli ainakin itselleni tarpeeseen. Oli ihanaa viettää laatuaikaa siskon kanssa ja samalla ehtiä näkemään muitakin rakkaita. Toisinaan kiireessä yhteydenpito jää vähäiseksi, mistä aina silloin tällöin tunnen syyllisyyttä. Silloin asialle on tehtävä jotain.

Suvi antoi minulle etukäteisnimipäivälahjaksi kuivattuja taateleita, luumuja ja banaanilastuja ja niiden lisäksi hän oli kirjoittanut lapuille ihania englanninkielisiä sanontoja/ajatuksia. Rakastan sellaisia, koska ne ovat usein nerokkaita ja koskettavia. Minulla on niitä nyt pieni rasiallinen, josta voin joka aamu nostaa yhden piristämään päivääni.

Isovanhempiemme luona asuu 11-vuotias bordercollie Hupi, joka alkujaan oli meidän perheemme, mutta erinäisten syiden vuoksi jouduimme luopumaan Hupista. Onneksemme isovanhempamme ottivat Hupin asumaan luokseen. Siellä se karvapallo elelee lokoisasti nauttien mummin tekemistä lihapullista ja ulkotöistä ukin kanssa. Olen viimeksi tavannut Hupin helmikuussa, kun he tulivat luokseni synttärikahville. Aika harvoin olemme nähneet, vaikka lähellä asummekin, mutta silti on ilahduttavaa, kuinka iloiseksi Hupi aina tulee ja kuinka hyvin muistaa yhteisen menneisyytemme. Siitä aina vähän liikuttuu. Ja tulee hirveä koirakuume!

Viime viikko oli taas muistutus siitä, kuinka tärkeitä ja ainutlaatuisia rakkaat ihmiset ovat. He käyttävät aikaansa minuun ja haluavat kuulla kuulumisiani. En pidä läheisiä ihmissuhteita itsestäänselvyyksinä, koska ihmissuhteet vaativat työtä. Vastavuoroista työtä ja paljon paljon paljon luottamusta. Ihmisiä, joihin luottaa ja jotka luottavat, on lopulta harvassa. Heistä täytyy pitää kunnioittaen kiinni.

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

- Nora