What´s up? Kohta alkaa heinäkuu olla jo puolessa välissä. Aika on kiitänyt, mutta toisaalta odotan syksyä ja paluuta yliopistoon niin malttamattomana, että toivonkin ajan kiiruhtavan. Muistan, kuinka lapsena kesälomat tuntuivat ikuisuudelta ja kouluun palaaminen syksyisin oli aina hankalaa. Oli vaikeaa sopeutua kesän suoman vapauden jälkeen siihen, että oli taas elettävä aikataulujen mukaan. 14-vuotiaasta lähtien olen ollut joka kesä töissä, joten sen jälkeen olen mennyt huomattavasti positiivisemmin mielin kouluun "lepäämään"... ;)
Tänään muistelin hetkiä, jolloin olen ollut todella onnellinen. Mietin lapsuuttani ja nimenomaan kesiä. Sai nukkua pitkään, syödä aamiaiseksi herkkumuroja punaisella maidolla, leikkiä siskon kanssa pihalla päivälliseen asti ja sen jälkeen jatkaa taas yömyöhään. Vietin lapsena kesät melkeinpä kirjaimellisesti ulkona, sillä nukuimme siskoni kanssa teltassa pihallamme. Voi niitä aikoja, sanon ja tunnen itseni vanhaksi. Tänään oikein kovasti noita aikoja miettiessäni tuli ihan kyyneleet silmiin siitä, kuinka onnellisen lapsuuden olen saanut viettää. Kuinka olinkaan vapaa ja huoleton. Ja olenko edelleen? Ehkä se on vain minusta kiinni... Pyrin tietoisemmin tiedostamaan, kuinka onnellinen minun on mahdollista olla, sillä monet asiat ovat todella hyvin. Toisinaan kuitenkin huuhdon ilot yhtä kyllästyneesti kuin viimeiset tiskit pesualtaassa ennen kuin ne voi asettaa kuivumaan. Miksi tuhlata naurua sillä tavoin? Olen ollut hölmö.
Miettiessäni lapsuuttani, vapaus tulee erityisen voimakkaasti mieleeni. Vaikka koen, että meillä oli aika kova kuri kotona, olen aina tiennyt olevani perheeni rakastama ja minuun on uskottu. Mitä tahansa olenkin tehnyt tai halunnut tehdä. Aina äiti on sanonut, että pitää tehdä asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Hän on tukenut ja kannustanut. Ja edelleen tunnen, että vaikka maailma kuinka murjoo, minulla on aina perhe tukena ja turvana.
Siskoni oli luonani viime viikon ja vihdoin hänen kotiinpaluustaan aiheutunut haikeus alkaa haihtua. Näemme varmaan elokuussa seuraavan kerran, kun suuntaan Vaasaan Taiteiden yöhön. Tekee muutenkin hyvää päästä hetkeksi pois Turusta, sillä maisemanvaihdos vaikka vain muutamaksi päiväksi piristää aina. Nyt yritän keskittyä siihen, että saan treenattua tasapainoisesti, syötyä hyvin ja tehtyä töitä omien projektieni eteen, kuten runokokoelmani.
Toivotaan, että aurinkoisia päiviä olisi luvassa yhtä yltäkylläisesti kuin tänä kesänä tähänkin asti. Ja kaikki Ruissiin menijät, PITÄKÄÄ HAUSKAA!! Olen tyypillinen turkulainen, eli en ole koskaan ruississa ollut, mutta vielä joku kesä menen. Se on must do -listallani.
Aurinkoa viikonloppuun!
- Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti