Mikä musta tulee isona?

Ajatuksissani kirjoitin ensin otsikoksi "Mikä musta tulee isänä?". Sitä olisikin mielenkiintoista pohtia, mutta en ehkä halua ryhtyä siihen. Joku toinen kerta sitten. Viime aikoina ajatukset ovatkin raiteilleet ihan oman mielensä mukaan, sillä reilun viikon päästä alkaa kiihkeät kaksi viikkoa kaiken tekemisen puolesta: yritän elokuun loppuun asti selvitä kolmen työn kanssa, aloitan kaksiviikkoisen uusien kirjallisuuden opiskelijoiden tuutoroinnin ja samalla valmistaudun omiin opintoihini. Ensimmäisessä periodissa minua odottaa mediatutkimuksen opintoja, kehityspsykologiaa ja rytmihäiriöitä tuottava englannin puhekurssi. Tällä kertaa ilmoittauduin kuitenkin iltapäivisin järjestetylle kurssille, jotta lintsaamisen mahdollisuus pienenee, koska aikainen aamuherätys+enkun puhekurssi=äkkiä pää takaisin tyynyyn.

Muutaman viikon päästä alkaa kolmas yliopistovuoteni, hurjaa! Jotenkin minulla on tunne, että tämä vuosi tulee menemään ihan älyttömällä vauhdilla. Niin paljon mielenkiintoisia juttuja luvassa, että hengästyttää. Tällä hetkellä odotan jo itse opiskelua uteliain mielin. Vähän pelottaa, että ainakin osa aivosoluistani ovat surkastuneet niiden oltua kesälomalla. Tässä kohtaa voisi tietysti kysyä, mitkä aivosolut.

Ensimmäisenä opiskeluvuotenani keskityin lähinnä kirjallisuudenopiskeluun ja opiskelijajuhliin. En juuri miettinyt vakavasti, mihin haluan työllistyä tulevaisuudessa. Toki minulla on koko ajan pyörinyt mielessä ideoita ja olen nähnyt avoimia ovia. Nyt kuitenkin kun alkaa kolmas opiskeluvuosi, haluan jo alkaa hahmottaa uraani. Tällä hetkellä toimittajan työt houkuttavat todella paljon ja uskon, että olisin siinä työssä hyvä. Ja vaikka olen valinnut sivuaineita enemmän kiinnostukseni mukaan kuin tulevien urasuunnitelmieni (koska minulla ei niitä ole tarkkaan ollut), olen kuitenkin tehnyt hyviä valintoja: olen opiskellut mediatutkimusta (mikä nykyisin on pääaineeni), luovaa kirjoittamista, kotimaista kirjallisuutta ja kohtaa alkaa psykologian opinnot. Minusta näissä on ainesta pärjätä journalistina. Ennen yliopistoa valmistuin hyvinvointi- ja kuntosalivalmentajaksi Trainer4You:ltä, joten ehkä pystyn hyödyntämään niitä toimittajana. Tai sitten koostan työni palasista: kirjoitan ja teen personal trainerin hommia (pt:n paperit ovat viittä vaille valmiit). Ja runokokoelmani tulee valmistumaan jossain vaiheessa. Nyt olen työstänyt sitä reilu puoli vuotta.

Viime sunnuntaina kävin kuuntelemassa Ellinooran keikan Kupittaanpuistossa ja sain siitä paljon inspiraatiota. Pidän hänen musiikistaan ja ennen kaikkea siitä, kuinka hänestä huokuu innostus tekemiään asioitaan kohtaan. Sellainen on ihailtavaa ja buustaa aina omaakin tekemisen meininkiä. Eihän elämässä pitäisi olla muita vaihtoehtoja kuin vetää se täysillä! Mielellään joka päivä, mutta se ei ole mahdollista. Mutta niinä päivinä kun mieli laahaa maata, saa surun kyyneleet lohduttaviksi, kun muistelee hetkiä, jolloin hymy oli herkässä ja ymmärtää, että niitä hetkiä on pian taas luvassa.

On oikeastaan ihan sama, mitä lopulta tulen isona tekemään, kunhan teen sitä sydämestäni ja saan siitä innostavaa sisältöä elämääni. On se kuinka palasista koostuvaa tahansa, unettomia öitä aiheuttavaa, epämukavuusaluellekin menemistä ja joidenkin asioiden uhraamista, jos se on onnea tuottavaa, se on sen arvoista. Kummallista, kuinka päivien lyhentyessä, elämä alkaa tuntumaan valoisammalta. Vaikka totuushan on, ettei päivien pituudella ole väliä, eikä sillä paistaako aurinko vai sataako räntää, vaan sillä mitä tehden niitä päiviä elää. Kesätyöni eivät ole liittyneet unelma-ammatteihini, joten odotan, että saan taas palata niiden asioiden ääreen, jotka ovat polttoainetta, eivätkä kärvennä innostustani.

Innostavaa viikkoa!

-Nora