Elämä on mitä se on - vai onko?

Olen usein kirjoittanut siitä, kuinka välillä elämä etenee tasaisesti ja toisinaan muutoksia tapahtuu rytinällä. Välillä tekeminen on tiedostetumpaa ja välillä kulkee enemmän myötätuulessa. Elämä menee erilaisissa sykleissä. Valintoja on tehtävä jatkuvasti. Niistä elämä koostuu ja niiden kautta muodostamme oman polkumme.

Lähipiirissäni on viime aikoina tapahtunut paljon muutoksia. Hyviä ja huonoja. Olen muutoksenhaluinen sillä tavoin, että haluan elää mahdollisimman inspiroivaa elämää. Olen viime aikoina pohtinut paljon elämääni ja miettinyt, mihin kaikkeen olen tyytyväinen ja minkä toivoisin olevan eri tavalla. Olen miettinyt erilaisia polkuja ja ymmärtänyt, että jotain muutosta tahdon, sillä ei tilanteeseen tyytyväinen ihminen jatkuvasti etsi uusia vaihtoehtoja. Teen sitä liikaa jatkaakseni näin.

Olen pohtinut koulutustani ja sitä, kuinka todennäköisesti se johtaa unelmiini. Kuluneen kevään olen ollut hieman hukassa sen suhteen, mitkä ovat haaveitani. Asioita, joita todella haluan. Yleensä se on aika selkeää minulle, enkä ole ajautunut sen suhteen kriisiin kovin montaa kertaa. Aina kriisit eivät kuitenkaan ole pahitteeksi, vaan saavat meidät syventymään perinpohjaisemmin sisimpäämme. Nyt tiedän, mitä haluan tehdä työkseni: haluan radiotoimittajaksi ja/tai personal traineriksi. Nykyään ei ole tavatonta tehdä useampaa asiaa samaan aikaan.

Virginia Satir on sanonut, että "elämä ei ole sitä mitä sen pitäisi olla. Se on mitä se on. Se miten käsittelet sitä on se, millä on merkitystä."Minusta se on äärettömän hieno ajatus. Meille tapahtuu paljon asioita, joita emme itse ole valinneet tai halunneet osaksemme. Toisaalta taas elämä yllättää usein myös positiivisesti. Silloin on tärkeää osata nauttia niistä hetkistä täysillä! En ole varma, olenko tehnyt niin. Olen tuntenut eläväni "sitten kun" -aikaa. Elän paljon tulevaisuudessa ja se tuottaa turhaa stressiä. Jokaista päivää ja hetkeä ei voi suunnitella etukäteen, eikä tarvitsekaan.

Kävin tänään Turun yliopiston tarjoamassa henkilökohtaisessa uraohjauksessa, jossa keskustelin uraohjaajan kanssa siitä, mitä pelkään, haluan ja tavoittelen tulevaisuudessa työelämältä. Olin hänelle täysin rehellinen kertoessani fiiliksistäni. Pohdimme vahvuuksiani ja sitä, mitä kaikkea olen jo tehnyt unelmieni eteen. Minun pitää osata arvostaa niitä enemmän. Tilanne ei ole millään tavoin toivoton, kuten olen välillä saanut itseni luulemaan. Nyt tilanne on se, että minulla on kaksi mahdollista polkua tulevaisuudelleni. Pala palalta asiat selviävät.

Sen lisäksi, että elämä on mitä se on, voimme mielestäni vaikuttaa siihenkin, mitä se on. Emme ainoastaan siihen, kuinka suhtaudumme asioihin. Uskon, että voimme omalla aktiivisuudellamme saada asioita aikaan. Se, kuinka saamme itsemme liikkeelle on toinen kysymys. Tarvitaan motivaatiota ja tahdonlujuutta. Uskoa ja mielellään ihmisiä, jotka kannustavat. Pystyt ihan mihin tahansa.

Aurinkoa viikkoon!

- Nora