Tahtotila

Välillä elämässä on vaiheita, kun tuntuu, ettei tapahdu mitään mielekästä. Edes pienintäkään seikkailua ei näy näköpiirissä. Tuntuu, ettei mikään oikein onnistu, vaan kaikki tähtäykset menevät ohi maalin. Mitä tehdä silloin?

Yksi keino on miettiä kaikkia siihen mennessä hyviä asioita. Missä olet onnistunut ja mistä saanut flow-kokemuksia? Miten päädyit niiden asioiden pariin? Tapahtuivatko ne sattumalta vai olivatko ne kovan työn tuloksia? Välillä elämässä sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja ne ovat kyllä hienoja hetkiä. Toisaalta on myös supersiistiä onnistua jossain, jonka eteen on raatanut niska limassa. Se on äärettömän palkitsevaa.

Olen melko levoton ihminen, jolle kaiken pitäisi tapahtua nyt-tässä-heti. Mieleni surraa jatkuvasti ja yritän suunnitella kaikkea mahdollista. Tavallaan se on huono juttu, sillä se lisää stressiä, mutta toisaalta välillä onnistun siten löytämään jotakin ihan uutta. Se, että mietin asioita paljon ei aina ole huono juttu, vaikka pitääkin yllä levottomuutta. Onneksi välillä kuitenkin osaan laskeutua maan pinnalle, keskittymään hengittämiseen ja muistan, että elämä on yhtä vuoristorataa. Välillä on heikkoja hetkiä ja toisinaan painetaan syke korkealla keskellä unelmia.

Tärkeintä on aina yrittää säilyttää positiivinen asenne ja usko omaan tekemiseensä. Huippua on, jos on ympärillä ihmisiä, jotka tsemppaavat, eivätkä säikähdä kyyneleitäsi, jos ne auttavat purkamaan pahaa oloa. Elämä kulkee erilaisissa sykleissä, eikä kaikki syklit ole pelkkää auringonpaistetta. Jossain vaiheessa kuitenkin huomaa, että ne varjoisammatkin vaiheet olivat tarpeellisia elää.

Uskon, että tulen saavuttamaan unelmani. Välillä kaikki tuntuu niin kaukaiselta, mutta yritän olla kärsivällinen ja kehittää itseäni tasaiseen tahtiin. Elän sillä periaatteella, ettei mikään ole mahdotonta. Myös ilmapiiri joka meitä ympäröi, vaikuttaa valtavasti. Mieti, onko ympärilläsi ihmisiä, joilta saat tarpeeksi tukea. Jos koet ihmisten vaikutuksen olevan lähinnä päinvastainen, mieti, miksi he ovat ympärilläsi. Ansaitsemme kaikki vastavuoroisia ihmissuhteita, joista saamme hyvää oloa ja energiaa.

Välillä on haaveilemisen aika. Välillä tekemisen. Ja välillä yhtäaikaa niiden molempien. Aina ei voi paahtaa täysillä ja olla kehittelemässä jotakin uutta. On hetkiä, jolloin on hyvä hengähtää ja katsoa kaikkea hieman etäämmältä. Mihin on päässyt ja mihin haluaa seuraavaksi. Mitä tehdä unelmien saavuttamiseksi? Tarvitaan tietynlainen tahtotila, jotta haaveilu muuttaa toiminnaksi. Jos se jää vain haaveilun tasolle, kenties pelkäät tai sitten se ei olekaan sinulle niin iso juttu. Sitäkin kannattaa pohtia.

Minulla on elämässäni meneillään vaihe, jossa koen saavuttaneeni hyviä ja isojakin asioita. Sellaisia, joihin en olisi muutama vuosi sitten ikinä uskaltanut ajatella ryhtyväni. Olen itsestäni ylpeä. Olen ylpeä kaikista, joiden kanssa olen saanut jakaa onnistumisia ja ilon hetkiä. Tietysti välillä asiat ovat menneet päin brinkkalaa, mutta niistäkin on selvitty ja opittu. Tällä hetkellä minulla on tulevaisuuden suhteen aika isokin asia suunnitteilla, jonka toteutuminen varmistuu kuitenkin vasta syksyllä, enkä voi sen eteen nyt tehdä juurikaan. Se stressaa, mutta ei auta kuin odottaa. Nyt on kaivettava itsestäni tahtomuija esiin ja vain porskutettava eteenpäin levottomuudesta huolimatta.

Tsemppiä tähtien tavoitteluun!

- Nora

Ei välttämättä veny

Kolibri, koira, perhonen... käänny, väänny, kiroile (hiljaa mielessäsi). Elämäni ensimmäinen jooga-tunti on takana ja aika tuskaa se oli näin kankealle, mutta juuri sitä, mitä tarvitsin. Taisin jopa sanoa tunnin jälkeen opettajalle, että tulen ensi viikolla uudestaan. Tosin kerroin myös rehellisesti hänen kysyessä, että olin reilusti venyvyysalueeni ulkopuolella. Hän oli sen myös saattanut huomata.

Oli hullun vaikeaa keskittyä liikkeiden tekemisen lisäksi hengittämiseen. Koko tuntia en pystynytkään, mutta se kehittyy hiljalleen. Keskityin liikkeiden tekemiseen hallitusti ja vähitellen hengitys asettui joidenkin liikkeiden ja hetkien kohdalla oikein. Se oli palkitsevaa ja pystyin jo aistimaan sen seesteisyyden, mitä tuollaisesta oikein tehdessä saa.

Liitän joogaan voimaannuttavia mielikuvia, joissa keho laitetaan äärirajoille pienillä, hitailla liikkeillä, joista kasvaa suuria ja vahvoja. On olemassa erilaisia joogalajeja, joissa kehoa haastetaan eri tavalla ja erilaisissa olosuhteissa. Käymäni tunti oli FitYogaa, jossa oli mukana paljon voimisteluliikkeitä ja lopuksi ihan perusvenytyksiä. Olen todella huono tekemään lihashuoltoa, joten oli hyvä idea mennä tunnille, jossa osaksi myös siihen keskityttiin.

En päässyt sellaiseen voimaannuttavaan olotilaan, jonka liitän joogaan, mutta olen iloinen kokeiltuani jotain uutta, josta tuli inspiraatiota sateiseen sunnuntai-iltaan. Aion todella mennä tunnille uudestaan ja venyvyyteni kehittyessä kokeilla mahdollisesti muitakin joogalajeja. Olen jo pitkään halunnut ottaa selvää meditaatiosta, joten ehkä tämä on alkusysäys siihenkin? Aina ei voi reuhottaa menemään kropan kanssa, vaan välillä on hyvä myös tehdä toisenlaisia harjoitteita. Jooga myös aktivoi kehoa eri tavalla kuin vaikka salitreenaaminen.

Olen viime aikoina miettinyt paljon elämäni suuntaa ja sitä, mihin haluan tulevaisuudessa keskittyä. Minulla on monta rautaa tulessa ja jossain vaiheessa haluan vähentää niitä ja alkaa takoa jostakin jotakin valmista. Opiskelen media-alaa, kirjoitan runoja ja olen teoriakoetta vaille valmis personal trainer. Näissä palasissa on yhteenliittämistä. Tällä hetkellä koen vahvinta paloa hyvinvointi- ja liikunta-alaa kohtaan. Siksi aion kaiken muun tekemisen lomassa jättää enemmän aikaa fyysisen ja psyykkisen kuntoni kehittämiseen. Koen, että minulla on juuria hyvinvointi- ja liikunta-alalla isäni ollessa kuntosaliohjaaja ja äitini fysioterapeutti, joten miksi en ottaisi siitä enemmän selvää, kun se minua kasvavasti kiinnostaa?

Aion ensi viikolla venytellä vähintään kolmena iltana, mikä on jo kolme kertaa enemmän kuin viime viikkoina :D Eihän siihen mene puolta tuntia kauempaa per kerta, joten on pakko ryhdistäytyä. Seuraavalla joogatunnilla haluan tuntea itseni enemmän perhoseksi ja vähemmän norsuksi. Nyt iltapalaa nassuun ja unten maille, jotta jaksaa taas painaa ensi viikon.

Niin ja hyvää äitienpäivää!! <3

- Nora

Laihduttaa vai palauttaa?

Tilasin Ellokselta mustan bikinialaosan. Olen halunnut jo viime kesästä lähtien ottaa selvää, sopisiko korkeavyötäröisempi malli minulle. Tykkään nimittäin farkuista, joissa on korkea vyötärö, enkä enää edes suostu ostamaan muunlaisia. Ne vain tuntuvat niin hyviltä päällä. Tänään sain lähimmästä K-Marketista haettua pakettini.

Uusien vaatteiden kokeileminen on aina jännittävää. Silloin paljastuu, onko lenkkipolkuja tallattu riittävästi. Ostan todella harvoin vaatteita. Olen kuullut ja lukenut, kuinka nykyään esimerkiksi s-koko ei ole enää s, vaan voi ennemminkin vastata xs:ää. Uskon, että ainakin joissakin vaatemerkeissä näin on käynyt ja se lisää valtavasti turhaan ulkonäköpaineita.

Heti kun pääsin kotiin pakettini kanssa, oli bikineitä koitettava. Mahtuivat, mutta nipin napin. Sain ne ylle ilman pelkoa niiden ratkeamisesta, mutta jos takapuoleni kasvaa vielä vähänkin, ei ratkeaminen ole mitenkään poissuljettu. Siispä mitä tehdä? Palauttaako biksut vai tiristääkö kropasta muutama kilo? Tiivistymisen varaa on, mutta lähteekö se takapuolesta, en ole varma :D

Hassua miten näinkin pienestä asiasta meinaa tulla iso juttu. Tulee syyllinen olo, jos joutuu palauttamaan bikinit, koska tilasi yhden koon liian pienet. Mutta mitä sitten? Muutama vuosi sitten olisin ollut musertunut, mutta tänään nauroin asiasta ystäväni kanssa. Mitä tosiaankaan sitten. Voinhan tietysti ottaa riskin ja kulkea vähän liian pienissä bikineissä, mutta toisaalta olen kuullut liian monta vitsiä sellaisista riskeistä.

Rennommalla asenteella loppuviikkoon!

- Nora

On lunta tulvillaan, raikas kevätsää

Tänään on kyllä ollut melkoinen päivä. Sää on puhututtanut, kiitos Pekka Poudan pokan pettämisen säätä ennustettaessa. Näin klipin, jossa hän purskahtelee nauruun vähän väliä kesken lähetyksen, eikä sille voinut olla itsekään nauramatta. Olen itse asiassa naureskellut asialle tänään vähän väliä :D Jos sääennustukset olisivat aina yhtä mielenkiintoisia, katsoisin niitä silmät liimattuina televisioon.

Mietin tänään päivällä, että pitäisikö käydä heittämässä lenkki ja lopulta kun päätin niin tehdä, alkoi pyryttää lunta ihan kunnolla. Ensin tuli pehmeitä rakeita, mutta sitten lunta tuli aivan solkenaan. Se tuntui vitsiltä ja kohtalon ivalta. Juuri sitä ennen olin mennyt hakemaan K-kaupasta pakettia, jonka oli minulle lähetetyn viestin mukaan määrä olla siellä. No, eipä ollut. Menen huomenna uudestaan katselemaan, josko se paketti sieltä saapuisi.

On oikeasti todella ihmeellistä, miten sää vaihtelee jatkuvasti. Yhteen vuorokauteen mahtuu kaikki vuodenajat. Ihan käsittämätöntä. Ilmastonmuutos? Jep, nyt se alkaa olla totta.

Välillä uppoutuu niin omaan elämään ja siellä meneillä oleviin asioihin, että unohtaa pohtia tuollaisia suurempia juttuja, kuten ilmastonmuutosta. Miten vaikutan siihen omalla käyttäytymiselläni? Varmasti kaikki voimme tehdä asioita niin, että ilmastonmuutos etenisi mahdollisimman hitaasti, vaikka se ehkä joka tapauksessa on vääjäämätöntä. Yritetään jokainen tehdä parhaamme.

Mielenkiinnolla odotan, minkälainen tuleva kesä tulee säiden puolesta olemaan. Tuleeko kunnon helteitä ja selvästi kesä, vai onko se yhtä vaihtelee kuin kevät on ollut. Ei sillä toisaalta ole minulle niin väliä, koska elämästä voi nauttia satoi tai paistoi. Voin kuvitella, minkälaisia paineita nykyinen nopeasti vaihteleva sää asettaa esimerkiksi maanviljelijöille. Heidän puolestaan toivoisin, että sää olisi vakaampi. Isäpuoleni, joka on maanviljelijä, kertoi toissapäivänä, ettei Pohjanmaalla olla vielä päästy pelloille. Toivottavasti tilanne helpottuisi. 

- Nora

Coregasmi - mikä se on?

Yhä enimmäkseen piileskelevä aihe, ehkä jopa tabu on niin kutsuttu coregasmi. Kuten nimi saattaa johtaa päättelemään niin kyllä, se on treenin aiheuttama orgasmi (exercise-induced-orgasm EIO) tai treenin aiheuttama seksuaalinen mielihyvä (exercise-induced sexual pleasure EISP). Coregasmi eroaa jonkin verran perinteisestä orgasmista, sillä se on usein laajempi ja pitkäkestoisempi. Yleisempää tämä on naisilla, mutta ei miehiltäkään poissuljettu kokemus.

Tutustuin coregasmeihin ollessani about 16-vuotias ja tehdessäni lihaskuntotreeniä kotona. Olin hieman ymmälläni, mutta en pannut kokemusta ollenkaan pahakseni. Ensimmäisen kerran jälkeen coregasmeja ei hetkeen näkynyt ja ehdin jo miettiä, että unta se ehkä vain olikin. Mutta sitten niitä rupesi taas tulemaan ja olen saanut nauttia niistä tähän päivään asti.

Yleensä kun kerron coregasmeista, on reaktiona polviin asti loksahtanut leuka ja epäuskoinen päänpudistus. Kuulostaahan se uskomattomalta, että treenaaminen saattaa tuottaa orgasmeja. Mutta ihmiskeho on ihmeellinen. Treenin aikana vapautuu endorfiineja, jotka lisäävät mielihyvän tunnetta. Kehomme on valmis kokemaan nautintoa. Coregasmien saamisessa on etua hyväkuntoisista lantionpohjalihaksista sekä syvistä vatsalihaksista. Yleensä coregasmeja saakin keskivartaloa treenatessa, joten ei muuta kuin lankuttamaan! Coregasmeja on myös mahdollista saada kävellessä, pyöräillessä ja oikeastaan mitä tahansa treeniä tehdessä.

Niitä ei kuitenkaan kannata missään nimessä väkisin yrittää saada, sillä coregasmeissa tärkeää on keskivartalon kunnon lisäksi oikeanlainen mielentila. Monet coregasmin kokeneet ovat kuvanneet oloaan keskittyneeksi ja huolettomaksi. Itse olen kokenut coregasmeja eniten rankkojen HIIT-treenien yhteydessä ja ne ovat tulleet täysin yllättäen. Tässä kohtaa Apulannan yhden biisin sanat "kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän" pitävät paikkaansa paremmin kuin hyvin. Voin sanoa, ettei mikään tunnu paremmalta kuin viimeisillä voimilla burpeeta tehdessä yllättävän nautinnon kokeminen.

Mitä jos coregasmin saa kuntosalilla tai jollakin jumppatunnilla? Sitä on turha pelätä. Pystymme hallitsemaan kehoamme, jolloin tilanteeseen pystyy itse vaikuttamaan. Toisinaan se vaatii pienen breikin ottamisen, mutta sitten homma taas jatkuu. Jos mahdollista, kokemukselle kannattaa antaa tilaa ja ottaa se vastaan. Coregasmeista on jonkin verran kirjoiteltu ja siitä on tehty tutkimuksiakin, mutta toivottavasti niitä tulee lisää tulevaisuudessa. Mielestäni aihe on erittäin mielenkiintoinen ja taas yksi osoitus siitä, mihin ihmiskeho pystyykään. Jo vuonna 1953 seksologi Alfred Kinsey kirjoitti teoksen Sexual Behavior in the Human Female, jossa 5 % hänen tutkimistaan naisista kertoivat saavansa orgasmin ennemmin liikunnan aikana kuin seksin harrastamisen. Coregasmeilla on siis pitkät perinteet, ehkä jonain päivänä niistä puhutaan rohkeammin.

Linkkejä aineistoihin, joita käytin tämän kirjoituksen apuna:

https://www.mindbodygreen.com/0-17518/how-to-have-a-coregasm-and-why-youd-want-to.html
http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/14681994.2011.647902
http://www.refinery29.com/coregasm

Mukavia treenihetkiä! :)

- Nora

Tänään ei laihduteta!

6.5 vietetään Älä laihduta -päivää. Menossa ovat mukana mm. Jenny Lehtisen johtama Vaakakapina ja Syömishäiriöliitto Syli ry. Älä laihduta -päivään voi törmätä sosiaalisessa mediassa ja ehkä se herättää keskustelua myös kahvipöydissä. Miksi meillä on tällainen päivä?

Edelleenkin törmää paljon siihen, kuinka monet suorastaan inhoavat ulkomuotoaan. Ovat he minkä kokoisia tahansa. En itsekään aina pidä siitä, mitä peilistä näen. Pari vuotta sitten olin vieläkin tyytymättömämpi, vaikka painoin about viisi kiloa vähemmän kuin nyt. Vaa´an lukema ei takaa onnellisuutta. Sen olen oivaltanut vasta viime kuukausina. Vaa´an lukema ei tosiaan takaa onnellisuutta.

Nykyään puhutaan paljon kehopositiivisuudesta ja siitä, ettei saisi laihduttaa. Monesti näkee otsikoita Lopeta laihduttaminen, aloita eläminen. On bloggaajia, jotka kertovat siitä, kuinka lopetettuaan laihduttamisen ovat vihdoin päässeet elämisen makuun ja monilla paino onkin alkanut laskea. Se, pitääkö painon laskea, on toinen kysymys. Nykyään monet normaalipainoiset pitävät itseään ylipainoisina, koska yhteiskunnassa huokuu lihomisen pelko. Sehän on pahinta ja ihmisarvoa alentavinta, mitä voi tapahtua?

Aihe on herkkä, joten haluan varmistaa, ettei kukaan oleta minun ajattelevan edellisen kysymyksen mukaisesti. Itselleni on tärkeää, että painoni pysyy tietyissä lukemissa ja vaatteet näyttävät ja tuntuvat mukavilta päälläni. Mutta en voi tietää, jos vaikka sairastuisin niin, että vaikka lääkityksen myötä painoni nousisi tai jos vaikka masentuisin syvästi ja söisin itselleni kiloja. Niin voi käydä kenelle tahansa. Elämä on toisinaan hyvinkin haasteellista ja on sinänsä ihan normaalia, että paino hieman vaihtelee elämänmyötä. Eikä kilojen lisääntyminen aina tarkoita, että on tapahtunut jotakin traagista. Voihan niitä kertyä rakkaiden kanssa vietetyistä illanvietoista ja kiireestä, jonka keskellä ruokavalio ei ole ykkösenä mielessä.

Inhoan sitä, että ihmisille puhutaan töykeästi heidän painostaan ja kritisoidaan, koska emme ikinä voi tietää toisten tarinoita. Ja mitä väliä muiden painoilla edes on? Mielestäni terveyttä kannattaa ajatella ja onhan se faktaa, että ylipaino synnyttää riskejä sairastua moniin sairauksiin ja voi hankaloittaa elämää, mutta etenkään lievä ylipaino ei todellakaan aina tarkoita huonoa kuntoa. Ja mitä tulee kauneusihanteisiin, niitä on yhtä paljon kuin on ihmisiäkin. Vaikka yhteiskunnassa yleisesti ihannoitaisiin laihuutta, ei se tarkoita, että kaikki olisivat samaa mieltä. Ja tärkeintä on miellyttää omaa silmää, sekä tuntea olonsa hyväksi. Ja kokea elävänsä täysillä.

Toivon, että voin tulevaisuudessa perustaa oman pt-yrityksen ja auttaa ihmisiä löytämään hyvä ja tasapainoinen olo. Painoasioita pitää lähestyä jokaisen omista lähtökohdista. Jos jollekin on elämäntaparemontin myötä motivoivempaa puhua laihduttamisesta, mielestäni sen pitää olla ok. Jos taas asiaa ei halua lähestyä siltä kantilta, sitten mietitään muita tapoja. On myös tärkeää, ettei painoasioille anneta liian suurta valtaa, koska elämässä on muutakin. On hienoa, että meillä on Älä laihduta -päivä, jossa tällaisiin asioihin kiinnitetään huomiota ja nostetaan pinnalle, mutta samalla sen tarve kertoo siitä, kuinka vahvasti edelleen elämme ulkonäköasioiden keskellä. Elämässä oikeasti on muutakin. Onneksi itse olen herännyt siihen ja se on ollut hienointa ja vapauttavinta, mitä olen hetkeen saanut kokea.

Aivan kuten viime aikoina on puhuttu siitä, että lapsille on annettava #kasvurauha, aikuiset tarvitsevat #olemisenrauhan. Meidän on saatava itse päättää, mitä kehoillamme ja kehoillemme teemme ilman ulkopuolelta tulevia paineita. Voimme vahvistaa mieltämme ja olla välittämättä muiden kommenteista. Ja voimme olla heitä, jotka sen sijaan, että kommentoivat toisten ulkonäköä, kysymme heidän kuulumisiaan, kuten on kirjoittanut ravitsemusterapeutti Katri Mikkilä.

- Nora

Elämä, missä ja milloin?

Miksi on niin vaikeaa olla onnellinen? Miksi palaan tähän kysymykseen niin usein? Aina kun mietin sitä, tunnen, etten ymmärrä elämästä vielä juurikaan. Ajatus siitä, että elämä on pääosin hyvää, pitäisi olla yhtä itsestäänselvää kuin syömisen silloin kun on nälkä. Vaan eipä todellakaan ole. Miksi ihmeessä tuhlata jotakin niin ainutkertaisen upeaa kuin elämää murehtimiseen?

En enää ajattele, että elämme vain kerran. Ennen se on ollut yksi syy olla tuhlaamatta elämää. Mutta nykyään uskon siihen, että elämää on muuallakin kuin täällä, sydämemme sykkeen ulkopuolella. Tai ehkä juuri sydämemme sisällä niin, ettei mikään lakkaa koskaan olemasta, vaikka ruumiista ei kuuluisi enää pihaustakaan. Elämä vain ei tule olemaan koskaan enää samanlaista kuin se on nyt. Koko ajan kertyy enemmän viikkoja ja vuosia, joita muistella. Aikaa kuroutuu umpeen. Silti mikään ei toivottavasti ole vielä vuosiin päättymässä. Elämä vain tulee olemaan erilaista, vuosi vuodelta.

Olen viime kuukausina tiedostanut vahvemmin mielen merkityksen kyvyssämme selviytyä. Se on valtava, paljon suurempi kuin uskommekaan. Olen pohtinut sitä, odotanko elämältä liikaa vai toivonko asioiden vain tapahtuvan liian nopeasti. Olenko kärsimätön, vaikka kuitenkin jollain tavalla myös pelkään tulevaisuutta. Epävarmuus on pahinta ja jonkinlainen epätietoisuus esimerkiksi siitä, mitä tulen tekemään työkseni, kalvaa mieltäni. Sen eteen voin kuitenkin koko ajan tehdä asioita. Toisinaan on myös hyvä pysähtyä ja rauhassa katsella ympärilleen: miltä se elämä oikein näyttää tässä ja nyt, eikä aina vain pohtia sitä, missä ja milloin.

Olisipa päässä on/off-nappula. Sille olisi tarvetta. Hetki vapaa-aikaa ajatuksilta, kiitos. Ehkä tosiaan pitäisi alkaa vakavasti harkita meditaatioon syventymistä, jotta saisin jotain kulmaa siihen, kuinka hallita mieltä vakaammin. Olen niin tunneihminen, että onnellisena pääni peittyy pilviin ja surullisena minut murskataan maantiejyrällä. On toisaalta ihanaa tuntea voimakkaasti, etenkin onnellisuutta. Siitä ammentaa paljon inspiraatiota. Mutta jonkinlaista sisäistä rauhaa olen vailla ja uskon, että sen voin vain ja ainoastaan löytää itsestäni.

Kun en ole onnellinen, ajattelen sitä, mitä kerran kirjoitin Facebookkiin yhden kuvani yhteyteen: "Elämä, vaikka sitä ei oikein edes oivaltaiskaan, on aika hemmetin siistii." Silloinkin, kun olen alakuloinen, elämä ei ole pettänyt minua. Se haluaa ehkä opettaa jotain. Ehkä tehdä onnenhetkistä vieläkin kutkuttavampia. Ja kuten usein kuulee sanottavan, asioilla on tapana kasaantua: toisinaan kaikki loka tulee kerralla niskaan ja sen jälkeen elämä on hetken taas seesteistä kuin ilma sateen jälkeen. Tai jopa ylitsepursuavan onnellista. Kaikelle on omat hetkensä ja ne on hyvä toivottaa tervetulleeksi, koska jokin merkitys niillä aina on. Ja muista:

- Nora