Turun kirjamessut 2017 huipentuivat kohdallani Pertti "Nipa" Neumanin haastatteluun, jota oli todella inspiroivaa kuunnella. Hän puhui taiteen tekemisestä, Dingon paluusta ja kirjoitusblokista. Hän kertoi kerran tyhjän paperin pelossa soittaneensa Pave Maijaselle, joka oli sanonut: Nyt jumalauta Nipa, ota se kynä käteen. Ja niin oli taas kirjoittaminen käynnistynyt! Toisinaan kirjoitusblokit ovat vain pään sisällä kehiteltyjä lukkoja, ehkä aina.
Ehdin kuunnella monia mielenkiintoisia keskusteluja ja haastatteluja, joista jäi paljon ajatuksia kotiinviemisiksi. Lauantaina yksi kiinnostavin oli Alexander Stubbin haastattelu hänen yhdessä Karo Hämäläisen kanssa kirjoittamasta kirjastaan Alex, jossa käydään läpi lätkäjätkän tietä politiikan huipulle. Arvostan ihmisiä, jotka tekevät töitä unelmiensa eteen ja uskaltavat tarttua haasteisiin.
Raakel Lignell ja Matti Kovanen kertoivat messuilla kokemuksistaan kivun kanssa. Molemmat ovat kulkeneet raskaan tien kipua vastaan ja oli hienoa, että he olivat tulleet messuille. Yleisöä myös kerääntyi paljon, joten he olivat selvästi toivottuja vieraita.
Muusa ry:llä oli messupiste yhdessä SARV:in eli Suomen arvostelijoiden liiton kanssa ja ohjelmamme veti mukavasti ihmisiä puoleensa. Ihmiset pääsivät tekemään jääkaappirunoja, joista mieleeni jäi erityisesti yhden pienen tytön tekemä: Meillä menneisyys halusi villasukat. Niin ihanasti keksitty! Toinen ohjelmanumero oli Black out -runous, jossa vanhojen kirjojen sivuilta yliviivattiin mustilla tusseilla sanoja ja jäljelle jäävät muodostivat ruonoja. Niistä tuli aivan huikeita! Kiitos kaikille, jotka ständillä piipahtivat!
Sunnuntaina Muusalla oli seminaari, jota olemme suunnitelleet keväästä lähtien. Aiheenamme oli Suomikumma ja keskustelijoina mm. Johanna Sinisalo ja Anne Leinonen. Tämä oli toinen vuosi, kun sain olla juontamassa Muusan seminaaria yhdessä opiskelukaverin kanssa ja oli kyllä supersiistiä! Aluksi jännitti, mutta se kuuluu asiaan. Kaikki meni hyvin ja nyt olen taas yhden kokemuksen rikkaampi.
Tänä vuonna sunnuntaina pääsi sisään ilmaiseksi, jos oli pukeutunut Cosplay-asuun. Messujen päätteeksi palkittiin paras puku. Kilpailuun osallistui 30 cossaajaa, jotka olivat kaikki upeita. Oli hienoa nähdä, miten ihmiset todella olivat panostaneet pukuihinsa!
Paljon riitti taas nähtävää ja koettavaa! Ehdin myös käydä Ruokamessuilla ja oi että sitä herkullisten tuoksujen määrää. Siellä myytiin heikkouksiani, eli englantilaisia toffeita, joita äiti osti minulle. Niitä söinkin messupäivän jälkeen sen verran, että kotimatka Helsinkiin Onnibussissa ei sujunut ilman matkapahoinvointia. Ei makeaa mahantäydeltä, sanotaan. Ja nimenomaan vain sanotaan.
Innolla jään odottelemaan taas ensi vuotta ja uusia kirjamessuja. Eivät kirjamessut lakkaa olemasta syksyni kohokohta, koska niissä vain on jotain niin ainutlaatuista. Sain taas lukuiloa ja innostusta omaankin kirjoittamiseen.
Upeaa syksyä kaikille, muistakaa lukea paljon!
- Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti