Virheettömänä olet väärennös

Kävimme eilen illalla mielenkiintoista keskustelua ystävieni kanssa WhatsAppissa siitä, mitä on täydellisyys vai onko sellaista olemassakaan. Yleensä täydellisyys on synonyymi virheettömyydelle ja siksi se mielestäni pitäisi poistaa sanavarastosta. Mutta jos ei ihan sellaiseen lähdetä, vaan mietitään ennemmin, mitä täydellisyys voikaan tarkoittaa.

Itselleni täydellisyys esimerkiksi ihmissuhteissa on sitä, että pystytään riidan jälkeen palauttamaan rauha maahan. Olen usein kuullut seurustelevien ihmisten sanovan, etteivät he ole koskaan riidelleet kumppaniensa kanssa. Minusta sellainen on yliarvostettua, että siihen pitäisi pyrkiä. Eivät riidat sinänsä ole pahasta, vaan niiden mahdolliset seuraukset, jos asioita ei pystytä sopimaan. Toki mitä vähemmillä konflikteilla selvitään, sen helpompaa elämä todennäköisesti on.

Eilisen keskustelun myötä päädyin siihen, että virheet luovat täydellisyyttä. Ja että oikeastaan sana täydellinen kuvaakin hemmetin epätäydellisesti täydellisyyttä. On aika suuri väärennös kuvitella, että kukaan voisi olla täydellinen versiona, johon ei mahdu virheitä. On liikaa odottaa sellaista sekä itseltä että toisilta. Haluan ympärilläni olevien ihmisten voida olla aitoja siten, että he voivat olla kokonaisvaltaisesti juuri sitä, mitä ovat. Ja aion myös sallia tämän itselleni.

Ihmissuhteet ovat haastavia. Niissä epärealistiset odotukset usein kukoistavat. Olen itsekin välillä vaatinut liikaa muilta ihmisiltä. Toisaalta olen myös välillä ajatellut, että muut voivat kohdella minua ihan miten haluavat. Minua on kannustettu asettamaan enemmän rajoja, koska liika venyvyys omissa rajoissa aiheuttaa lopulta vain revähdyksiä itsetuntoon. Olen huomannut liian monta kertaa, että vaikka miten yrittäisi silkkihansikkain käsitellä ihmisten tunteita ja toiveita, aina joku loukkaantuu ja tuotan pettymyksen. Tosiasia on myös, ettei aina voi miellyttää, vaikka haluaisikin.

Elämään mahtuu virheitä jos jonkinmoisia. Elämän joka osa-alueella. Pahimpina pidän kohdallani sellaisia, jotka vaikuttavat muihin ihmisiin. Mutta harvoin tapahtuu sellaista, mikä aiheuttaisi totaalisia umpisolmuja. Olen saanut joitakin kertoja huomata, että joskus sellaiset asiat ratkeavat, joiden luuli katkaisseen lopullisesti jotakin merkittävää. On tärkeää hyväksyä virheet ja oppia elämään niiden kanssa, sekä ratkomaan niitä niin pitkälle kuin mahdollista.

Jos elämä on aina tasaista ja pääsee kaikesta helpolla, pystyykö kehittymään ihmisenä? Koen, että itseäni ovat eniten kasvattaneet turbulenssit, joita matkalleni tuntuu osuvan vähän väliä. Mutta niin kauan kuin suunta ei katoa, on kaiken mahdollista olla tuulen tyyntyessä hyvin. Ja etenkin ihmissuhteissa konfliktit voivat parhaassa tapauksessa syventää välejä, jos asiat saadaan sovittua, eikä mitään jätetä outona ilmaan leijumaan. Olen oikeastaan aika iloinen siitä, että olen saanut tutustua erilaisiin ihmisiin, jotka ovat jokainen opettaneet minulle itsestäni, heistä kuin elämästäkin aika valtavasti. Kiitos elämälle, että kaikesta on mahdollista selvitä, vaikka välillä se potkaisee suoraan palleaan. But I´m still breathing. Toivottavasti sä myös <3

Huippua lauantaita!

- Nora