Sateinen juhannus

Vähintään viikko ennen juhannusta ihmiset alkavat harmitella sitä, kuinka juhannuksena varmasti sataa taas. Onhan se vähän uskomatonta, että joka juhannus sää on ainakin osittain huono. Etenkin festareilla sade saattaa latistaa tunnelmaa, kun taas mielestäni mökillä on mukavaa viettää sadepäiviä rentoutumalla sisällä vaikka mustikkapiirakkaa leipoen. Omat juhannukseni ovat viime vuosina keskittyneet tiivisti kaupunkeihin, joten ehkä sillä on tekemistä sen kanssa, etteivät minua juhannussäät juurikaan hetkauta.

Tämän juhannuksen vietän Turussa kissavahtina. Lisäksi nukun pitkään ja teen asioita, joita haluan. Eilen illalla kävin istuskelemassa Aurajoen rannalla ja hengittelin raikasta kesäilmaa. Oli ihanaa antaa ajatusten tuulettua ja stressin haihtua ilmaan. Unelmoin siitä, että jossain vaiheessa pääsisin jonnekin mökille kunnon metsikköön ja meren äärelle. Se olisi huikeaa ja ihanaa vaihtelua kaupunkielämään.

Tätä lauantaipäivää olen viettänyt käymällä aamulla hoitamassa ystävieni kissaa ja ostamassa kaupasta Atrian grillimakkaraa, josta valmistin oman juhannusaterian. Olen kuunnellut sateen ropinaa vasten ikkunaa, sytyttänyt kynttilöitä ja kuunnellut erilaisia radio-ohjelmia. Pian laitan musiikkia soimaan ja kirjoitan runoja. En ole pitkään aikaan skriivaillut runoja rauhassa luovuuden sykkiessä suonissa. Olen ikävöinyt sitä tunnetilaa.

Huomenna on vielä rentoilupäivä. Aamulla taas käyn rapsuttelemassa hoitokissaa ja sitten suuntaan isäni ja äitipuoleni luokse Naantaliin jäätelölle. Samalla tuon heidän luotaan kasan sanomalehtiä ja vien niitä ystäväni luokse, joka on muuttamassa. Sanomalehdistä saa hyviä pehmusteita astioille. Maanantaina suuntaan Pasilaan, jossa on jännittävä tapaaminen edessä. Aion valmistautua siihen hyvin ja ehkä myöhemmin palaan blogissani siihen. Nyt kuuntelen Yle puheen Ali Shown loppuun, jossa Janni Hussi kertoo unelmiin uskomisesta. Illalla taas rapsuttelen ihanaa karvapalloa, Babouta.

Ihanaa juhannusta kaikille!

- Nora

Elämä on mitä se on - vai onko?

Olen usein kirjoittanut siitä, kuinka välillä elämä etenee tasaisesti ja toisinaan muutoksia tapahtuu rytinällä. Välillä tekeminen on tiedostetumpaa ja välillä kulkee enemmän myötätuulessa. Elämä menee erilaisissa sykleissä. Valintoja on tehtävä jatkuvasti. Niistä elämä koostuu ja niiden kautta muodostamme oman polkumme.

Lähipiirissäni on viime aikoina tapahtunut paljon muutoksia. Hyviä ja huonoja. Olen muutoksenhaluinen sillä tavoin, että haluan elää mahdollisimman inspiroivaa elämää. Olen viime aikoina pohtinut paljon elämääni ja miettinyt, mihin kaikkeen olen tyytyväinen ja minkä toivoisin olevan eri tavalla. Olen miettinyt erilaisia polkuja ja ymmärtänyt, että jotain muutosta tahdon, sillä ei tilanteeseen tyytyväinen ihminen jatkuvasti etsi uusia vaihtoehtoja. Teen sitä liikaa jatkaakseni näin.

Olen pohtinut koulutustani ja sitä, kuinka todennäköisesti se johtaa unelmiini. Kuluneen kevään olen ollut hieman hukassa sen suhteen, mitkä ovat haaveitani. Asioita, joita todella haluan. Yleensä se on aika selkeää minulle, enkä ole ajautunut sen suhteen kriisiin kovin montaa kertaa. Aina kriisit eivät kuitenkaan ole pahitteeksi, vaan saavat meidät syventymään perinpohjaisemmin sisimpäämme. Nyt tiedän, mitä haluan tehdä työkseni: haluan radiotoimittajaksi ja/tai personal traineriksi. Nykyään ei ole tavatonta tehdä useampaa asiaa samaan aikaan.

Virginia Satir on sanonut, että "elämä ei ole sitä mitä sen pitäisi olla. Se on mitä se on. Se miten käsittelet sitä on se, millä on merkitystä."Minusta se on äärettömän hieno ajatus. Meille tapahtuu paljon asioita, joita emme itse ole valinneet tai halunneet osaksemme. Toisaalta taas elämä yllättää usein myös positiivisesti. Silloin on tärkeää osata nauttia niistä hetkistä täysillä! En ole varma, olenko tehnyt niin. Olen tuntenut eläväni "sitten kun" -aikaa. Elän paljon tulevaisuudessa ja se tuottaa turhaa stressiä. Jokaista päivää ja hetkeä ei voi suunnitella etukäteen, eikä tarvitsekaan.

Kävin tänään Turun yliopiston tarjoamassa henkilökohtaisessa uraohjauksessa, jossa keskustelin uraohjaajan kanssa siitä, mitä pelkään, haluan ja tavoittelen tulevaisuudessa työelämältä. Olin hänelle täysin rehellinen kertoessani fiiliksistäni. Pohdimme vahvuuksiani ja sitä, mitä kaikkea olen jo tehnyt unelmieni eteen. Minun pitää osata arvostaa niitä enemmän. Tilanne ei ole millään tavoin toivoton, kuten olen välillä saanut itseni luulemaan. Nyt tilanne on se, että minulla on kaksi mahdollista polkua tulevaisuudelleni. Pala palalta asiat selviävät.

Sen lisäksi, että elämä on mitä se on, voimme mielestäni vaikuttaa siihenkin, mitä se on. Emme ainoastaan siihen, kuinka suhtaudumme asioihin. Uskon, että voimme omalla aktiivisuudellamme saada asioita aikaan. Se, kuinka saamme itsemme liikkeelle on toinen kysymys. Tarvitaan motivaatiota ja tahdonlujuutta. Uskoa ja mielellään ihmisiä, jotka kannustavat. Pystyt ihan mihin tahansa.

Aurinkoa viikkoon!

- Nora

Tahtotila

Välillä elämässä on vaiheita, kun tuntuu, ettei tapahdu mitään mielekästä. Edes pienintäkään seikkailua ei näy näköpiirissä. Tuntuu, ettei mikään oikein onnistu, vaan kaikki tähtäykset menevät ohi maalin. Mitä tehdä silloin?

Yksi keino on miettiä kaikkia siihen mennessä hyviä asioita. Missä olet onnistunut ja mistä saanut flow-kokemuksia? Miten päädyit niiden asioiden pariin? Tapahtuivatko ne sattumalta vai olivatko ne kovan työn tuloksia? Välillä elämässä sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja ne ovat kyllä hienoja hetkiä. Toisaalta on myös supersiistiä onnistua jossain, jonka eteen on raatanut niska limassa. Se on äärettömän palkitsevaa.

Olen melko levoton ihminen, jolle kaiken pitäisi tapahtua nyt-tässä-heti. Mieleni surraa jatkuvasti ja yritän suunnitella kaikkea mahdollista. Tavallaan se on huono juttu, sillä se lisää stressiä, mutta toisaalta välillä onnistun siten löytämään jotakin ihan uutta. Se, että mietin asioita paljon ei aina ole huono juttu, vaikka pitääkin yllä levottomuutta. Onneksi välillä kuitenkin osaan laskeutua maan pinnalle, keskittymään hengittämiseen ja muistan, että elämä on yhtä vuoristorataa. Välillä on heikkoja hetkiä ja toisinaan painetaan syke korkealla keskellä unelmia.

Tärkeintä on aina yrittää säilyttää positiivinen asenne ja usko omaan tekemiseensä. Huippua on, jos on ympärillä ihmisiä, jotka tsemppaavat, eivätkä säikähdä kyyneleitäsi, jos ne auttavat purkamaan pahaa oloa. Elämä kulkee erilaisissa sykleissä, eikä kaikki syklit ole pelkkää auringonpaistetta. Jossain vaiheessa kuitenkin huomaa, että ne varjoisammatkin vaiheet olivat tarpeellisia elää.

Uskon, että tulen saavuttamaan unelmani. Välillä kaikki tuntuu niin kaukaiselta, mutta yritän olla kärsivällinen ja kehittää itseäni tasaiseen tahtiin. Elän sillä periaatteella, ettei mikään ole mahdotonta. Myös ilmapiiri joka meitä ympäröi, vaikuttaa valtavasti. Mieti, onko ympärilläsi ihmisiä, joilta saat tarpeeksi tukea. Jos koet ihmisten vaikutuksen olevan lähinnä päinvastainen, mieti, miksi he ovat ympärilläsi. Ansaitsemme kaikki vastavuoroisia ihmissuhteita, joista saamme hyvää oloa ja energiaa.

Välillä on haaveilemisen aika. Välillä tekemisen. Ja välillä yhtäaikaa niiden molempien. Aina ei voi paahtaa täysillä ja olla kehittelemässä jotakin uutta. On hetkiä, jolloin on hyvä hengähtää ja katsoa kaikkea hieman etäämmältä. Mihin on päässyt ja mihin haluaa seuraavaksi. Mitä tehdä unelmien saavuttamiseksi? Tarvitaan tietynlainen tahtotila, jotta haaveilu muuttaa toiminnaksi. Jos se jää vain haaveilun tasolle, kenties pelkäät tai sitten se ei olekaan sinulle niin iso juttu. Sitäkin kannattaa pohtia.

Minulla on elämässäni meneillään vaihe, jossa koen saavuttaneeni hyviä ja isojakin asioita. Sellaisia, joihin en olisi muutama vuosi sitten ikinä uskaltanut ajatella ryhtyväni. Olen itsestäni ylpeä. Olen ylpeä kaikista, joiden kanssa olen saanut jakaa onnistumisia ja ilon hetkiä. Tietysti välillä asiat ovat menneet päin brinkkalaa, mutta niistäkin on selvitty ja opittu. Tällä hetkellä minulla on tulevaisuuden suhteen aika isokin asia suunnitteilla, jonka toteutuminen varmistuu kuitenkin vasta syksyllä, enkä voi sen eteen nyt tehdä juurikaan. Se stressaa, mutta ei auta kuin odottaa. Nyt on kaivettava itsestäni tahtomuija esiin ja vain porskutettava eteenpäin levottomuudesta huolimatta.

Tsemppiä tähtien tavoitteluun!

- Nora

Ei välttämättä veny

Kolibri, koira, perhonen... käänny, väänny, kiroile (hiljaa mielessäsi). Elämäni ensimmäinen jooga-tunti on takana ja aika tuskaa se oli näin kankealle, mutta juuri sitä, mitä tarvitsin. Taisin jopa sanoa tunnin jälkeen opettajalle, että tulen ensi viikolla uudestaan. Tosin kerroin myös rehellisesti hänen kysyessä, että olin reilusti venyvyysalueeni ulkopuolella. Hän oli sen myös saattanut huomata.

Oli hullun vaikeaa keskittyä liikkeiden tekemisen lisäksi hengittämiseen. Koko tuntia en pystynytkään, mutta se kehittyy hiljalleen. Keskityin liikkeiden tekemiseen hallitusti ja vähitellen hengitys asettui joidenkin liikkeiden ja hetkien kohdalla oikein. Se oli palkitsevaa ja pystyin jo aistimaan sen seesteisyyden, mitä tuollaisesta oikein tehdessä saa.

Liitän joogaan voimaannuttavia mielikuvia, joissa keho laitetaan äärirajoille pienillä, hitailla liikkeillä, joista kasvaa suuria ja vahvoja. On olemassa erilaisia joogalajeja, joissa kehoa haastetaan eri tavalla ja erilaisissa olosuhteissa. Käymäni tunti oli FitYogaa, jossa oli mukana paljon voimisteluliikkeitä ja lopuksi ihan perusvenytyksiä. Olen todella huono tekemään lihashuoltoa, joten oli hyvä idea mennä tunnille, jossa osaksi myös siihen keskityttiin.

En päässyt sellaiseen voimaannuttavaan olotilaan, jonka liitän joogaan, mutta olen iloinen kokeiltuani jotain uutta, josta tuli inspiraatiota sateiseen sunnuntai-iltaan. Aion todella mennä tunnille uudestaan ja venyvyyteni kehittyessä kokeilla mahdollisesti muitakin joogalajeja. Olen jo pitkään halunnut ottaa selvää meditaatiosta, joten ehkä tämä on alkusysäys siihenkin? Aina ei voi reuhottaa menemään kropan kanssa, vaan välillä on hyvä myös tehdä toisenlaisia harjoitteita. Jooga myös aktivoi kehoa eri tavalla kuin vaikka salitreenaaminen.

Olen viime aikoina miettinyt paljon elämäni suuntaa ja sitä, mihin haluan tulevaisuudessa keskittyä. Minulla on monta rautaa tulessa ja jossain vaiheessa haluan vähentää niitä ja alkaa takoa jostakin jotakin valmista. Opiskelen media-alaa, kirjoitan runoja ja olen teoriakoetta vaille valmis personal trainer. Näissä palasissa on yhteenliittämistä. Tällä hetkellä koen vahvinta paloa hyvinvointi- ja liikunta-alaa kohtaan. Siksi aion kaiken muun tekemisen lomassa jättää enemmän aikaa fyysisen ja psyykkisen kuntoni kehittämiseen. Koen, että minulla on juuria hyvinvointi- ja liikunta-alalla isäni ollessa kuntosaliohjaaja ja äitini fysioterapeutti, joten miksi en ottaisi siitä enemmän selvää, kun se minua kasvavasti kiinnostaa?

Aion ensi viikolla venytellä vähintään kolmena iltana, mikä on jo kolme kertaa enemmän kuin viime viikkoina :D Eihän siihen mene puolta tuntia kauempaa per kerta, joten on pakko ryhdistäytyä. Seuraavalla joogatunnilla haluan tuntea itseni enemmän perhoseksi ja vähemmän norsuksi. Nyt iltapalaa nassuun ja unten maille, jotta jaksaa taas painaa ensi viikon.

Niin ja hyvää äitienpäivää!! <3

- Nora

Laihduttaa vai palauttaa?

Tilasin Ellokselta mustan bikinialaosan. Olen halunnut jo viime kesästä lähtien ottaa selvää, sopisiko korkeavyötäröisempi malli minulle. Tykkään nimittäin farkuista, joissa on korkea vyötärö, enkä enää edes suostu ostamaan muunlaisia. Ne vain tuntuvat niin hyviltä päällä. Tänään sain lähimmästä K-Marketista haettua pakettini.

Uusien vaatteiden kokeileminen on aina jännittävää. Silloin paljastuu, onko lenkkipolkuja tallattu riittävästi. Ostan todella harvoin vaatteita. Olen kuullut ja lukenut, kuinka nykyään esimerkiksi s-koko ei ole enää s, vaan voi ennemminkin vastata xs:ää. Uskon, että ainakin joissakin vaatemerkeissä näin on käynyt ja se lisää valtavasti turhaan ulkonäköpaineita.

Heti kun pääsin kotiin pakettini kanssa, oli bikineitä koitettava. Mahtuivat, mutta nipin napin. Sain ne ylle ilman pelkoa niiden ratkeamisesta, mutta jos takapuoleni kasvaa vielä vähänkin, ei ratkeaminen ole mitenkään poissuljettu. Siispä mitä tehdä? Palauttaako biksut vai tiristääkö kropasta muutama kilo? Tiivistymisen varaa on, mutta lähteekö se takapuolesta, en ole varma :D

Hassua miten näinkin pienestä asiasta meinaa tulla iso juttu. Tulee syyllinen olo, jos joutuu palauttamaan bikinit, koska tilasi yhden koon liian pienet. Mutta mitä sitten? Muutama vuosi sitten olisin ollut musertunut, mutta tänään nauroin asiasta ystäväni kanssa. Mitä tosiaankaan sitten. Voinhan tietysti ottaa riskin ja kulkea vähän liian pienissä bikineissä, mutta toisaalta olen kuullut liian monta vitsiä sellaisista riskeistä.

Rennommalla asenteella loppuviikkoon!

- Nora

On lunta tulvillaan, raikas kevätsää

Tänään on kyllä ollut melkoinen päivä. Sää on puhututtanut, kiitos Pekka Poudan pokan pettämisen säätä ennustettaessa. Näin klipin, jossa hän purskahtelee nauruun vähän väliä kesken lähetyksen, eikä sille voinut olla itsekään nauramatta. Olen itse asiassa naureskellut asialle tänään vähän väliä :D Jos sääennustukset olisivat aina yhtä mielenkiintoisia, katsoisin niitä silmät liimattuina televisioon.

Mietin tänään päivällä, että pitäisikö käydä heittämässä lenkki ja lopulta kun päätin niin tehdä, alkoi pyryttää lunta ihan kunnolla. Ensin tuli pehmeitä rakeita, mutta sitten lunta tuli aivan solkenaan. Se tuntui vitsiltä ja kohtalon ivalta. Juuri sitä ennen olin mennyt hakemaan K-kaupasta pakettia, jonka oli minulle lähetetyn viestin mukaan määrä olla siellä. No, eipä ollut. Menen huomenna uudestaan katselemaan, josko se paketti sieltä saapuisi.

On oikeasti todella ihmeellistä, miten sää vaihtelee jatkuvasti. Yhteen vuorokauteen mahtuu kaikki vuodenajat. Ihan käsittämätöntä. Ilmastonmuutos? Jep, nyt se alkaa olla totta.

Välillä uppoutuu niin omaan elämään ja siellä meneillä oleviin asioihin, että unohtaa pohtia tuollaisia suurempia juttuja, kuten ilmastonmuutosta. Miten vaikutan siihen omalla käyttäytymiselläni? Varmasti kaikki voimme tehdä asioita niin, että ilmastonmuutos etenisi mahdollisimman hitaasti, vaikka se ehkä joka tapauksessa on vääjäämätöntä. Yritetään jokainen tehdä parhaamme.

Mielenkiinnolla odotan, minkälainen tuleva kesä tulee säiden puolesta olemaan. Tuleeko kunnon helteitä ja selvästi kesä, vai onko se yhtä vaihtelee kuin kevät on ollut. Ei sillä toisaalta ole minulle niin väliä, koska elämästä voi nauttia satoi tai paistoi. Voin kuvitella, minkälaisia paineita nykyinen nopeasti vaihteleva sää asettaa esimerkiksi maanviljelijöille. Heidän puolestaan toivoisin, että sää olisi vakaampi. Isäpuoleni, joka on maanviljelijä, kertoi toissapäivänä, ettei Pohjanmaalla olla vielä päästy pelloille. Toivottavasti tilanne helpottuisi. 

- Nora

Coregasmi - mikä se on?

Yhä enimmäkseen piileskelevä aihe, ehkä jopa tabu on niin kutsuttu coregasmi. Kuten nimi saattaa johtaa päättelemään niin kyllä, se on treenin aiheuttama orgasmi (exercise-induced-orgasm EIO) tai treenin aiheuttama seksuaalinen mielihyvä (exercise-induced sexual pleasure EISP). Coregasmi eroaa jonkin verran perinteisestä orgasmista, sillä se on usein laajempi ja pitkäkestoisempi. Yleisempää tämä on naisilla, mutta ei miehiltäkään poissuljettu kokemus.

Tutustuin coregasmeihin ollessani about 16-vuotias ja tehdessäni lihaskuntotreeniä kotona. Olin hieman ymmälläni, mutta en pannut kokemusta ollenkaan pahakseni. Ensimmäisen kerran jälkeen coregasmeja ei hetkeen näkynyt ja ehdin jo miettiä, että unta se ehkä vain olikin. Mutta sitten niitä rupesi taas tulemaan ja olen saanut nauttia niistä tähän päivään asti.

Yleensä kun kerron coregasmeista, on reaktiona polviin asti loksahtanut leuka ja epäuskoinen päänpudistus. Kuulostaahan se uskomattomalta, että treenaaminen saattaa tuottaa orgasmeja. Mutta ihmiskeho on ihmeellinen. Treenin aikana vapautuu endorfiineja, jotka lisäävät mielihyvän tunnetta. Kehomme on valmis kokemaan nautintoa. Coregasmien saamisessa on etua hyväkuntoisista lantionpohjalihaksista sekä syvistä vatsalihaksista. Yleensä coregasmeja saakin keskivartaloa treenatessa, joten ei muuta kuin lankuttamaan! Coregasmeja on myös mahdollista saada kävellessä, pyöräillessä ja oikeastaan mitä tahansa treeniä tehdessä.

Niitä ei kuitenkaan kannata missään nimessä väkisin yrittää saada, sillä coregasmeissa tärkeää on keskivartalon kunnon lisäksi oikeanlainen mielentila. Monet coregasmin kokeneet ovat kuvanneet oloaan keskittyneeksi ja huolettomaksi. Itse olen kokenut coregasmeja eniten rankkojen HIIT-treenien yhteydessä ja ne ovat tulleet täysin yllättäen. Tässä kohtaa Apulannan yhden biisin sanat "kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän" pitävät paikkaansa paremmin kuin hyvin. Voin sanoa, ettei mikään tunnu paremmalta kuin viimeisillä voimilla burpeeta tehdessä yllättävän nautinnon kokeminen.

Mitä jos coregasmin saa kuntosalilla tai jollakin jumppatunnilla? Sitä on turha pelätä. Pystymme hallitsemaan kehoamme, jolloin tilanteeseen pystyy itse vaikuttamaan. Toisinaan se vaatii pienen breikin ottamisen, mutta sitten homma taas jatkuu. Jos mahdollista, kokemukselle kannattaa antaa tilaa ja ottaa se vastaan. Coregasmeista on jonkin verran kirjoiteltu ja siitä on tehty tutkimuksiakin, mutta toivottavasti niitä tulee lisää tulevaisuudessa. Mielestäni aihe on erittäin mielenkiintoinen ja taas yksi osoitus siitä, mihin ihmiskeho pystyykään. Jo vuonna 1953 seksologi Alfred Kinsey kirjoitti teoksen Sexual Behavior in the Human Female, jossa 5 % hänen tutkimistaan naisista kertoivat saavansa orgasmin ennemmin liikunnan aikana kuin seksin harrastamisen. Coregasmeilla on siis pitkät perinteet, ehkä jonain päivänä niistä puhutaan rohkeammin.

Linkkejä aineistoihin, joita käytin tämän kirjoituksen apuna:

https://www.mindbodygreen.com/0-17518/how-to-have-a-coregasm-and-why-youd-want-to.html
http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/14681994.2011.647902
http://www.refinery29.com/coregasm

Mukavia treenihetkiä! :)

- Nora